Lisää tuliaisia:)

Kyllä Alma on rakas:) Mallu toi vielä eilen illalla lisää tuliaisia Almalle.

Kisamaskotti Cooly

Ihana nallukka:)

Kiitos Mallu:)

Kamu ja Milo kylässä

Mallu tuli eilen Sveitsistä/Saksasta jääkiekon MM-kisoista hirveitten kantamusten kanssa. Oli pussukkaa ja nyssykkää kertynyt kyllä matkalta vaikka kuinka paljon. Almakin sai söpön tyynyn ja minä sain äitienpäivälahjaksi todella kauniin ruusukkeisen kolmihaaraisen kynttilänjalan, kiitos Mallu vielä kovasti.

Jälleennäkemisen riemua:)

Mun oma.....Ich liebe dich

Illalla kävivät Sanna, Milo ja Kamu kyläilemässä. Milo ja Alma rupesivat heti riehumaan ja jälleennäkeminen oli innokasta. Kamu ensin katseli ja hieman ujostelikin ja meni Reiskan jalkojen juureen turvaan. Sitten alkoi pikkuhiljaa juosta toisten mukana ja kiljui välillä. Painiskelivatkin jo sitten Alman kanssa ja tosi hyvin sopeutuivat kaikki kolme. Eikä kyllä murissutkaan Kamu yhtään Almalle. "Agilityäkin"välillä harrastettiin ja Kamu paineli putkeen kuin olisi sitä ennenkin harrastanut:)

Kun "pojat" lähtivät Alma jäi vielä tietenkin haistelemaan jälkiä. Myöhemmin vielä Joona treenasi Alman kanssa agilityrataa ja sisukkaasti se vaan teki Joonan perässä, vaikka ei olis millään jaksanut:)

Ihana poseeraus:)

Välillä keskityttiin keppeihin....

No etteks te tuukaan....

Vauhti on kova kaikilla, Kamu yrittää pysyä mukana...

Mennäänks piiloon Kamua, kuiskii Alma:)

Apua, mä tuun turvaan...

Niin eikä sitten päästy Janakkalaankaan agilitykurssille!! On tää niin vaikeeta!

No täytyy yrittää omassa pihassa harrastaa omin avuin senkin edestä:)

Uusi agilityteline ja uusi kaveri

Illalla "iskä" teki vielä taas yhden uuden agilitytelineen, renkaaan. Rengas on aluksi aika matalalla, jotta Alma uskaltaisi siitä paremmin mennä läpi. Alkuun kun yritettiin houkutella hyppäämään sen läpi, niin kiersi vaan kepit:) No saatiinhan se vihdoin siitä läpikin hyppäämään, mutta vaatii vielä paljon harjoitusta, että joka kerran siitä menee. Sehän on paljon mukavampi kiertää kepit ympäri, mutta hyvä alku:)

Seuraavaksi kuulemma tulee keinu:)

Vielä on hiomista, mutta niin on opettajassakin....

----------------------------------

Naapuriin on muuttanut musta käppänätyttö Tuisku. Aidan takana on muutaman kerran käynyt Almaa moikkaamassa, mutta nyt tuli oikein sisäpuolelle leikkimään. Tuisku oli ensin tosi ujo ja meni vaan isäntänsä jalkojen juureen istumaan. Alma kun on villi kun mikä ja leikkiin toista haastoi, niin Tuiskua hieman pelotti. Mutta hetken päästä oli juonessa mukana jo Tuiskukin ja vauhtia kyllä riitti ja vaarallisia tilanteita. Siinä sai meikäläisen pensaat kyytiä, kun ei vauhti meinannut pysähtyä ollenkaan niiden ravatessa peräkanaa pihaa ympäri.

Siinä tuli kyllä pitkät iltalenkit tehtyä. Kyllä oli tosi hauska katsella kahta käppänää omassa elementissään:)

Niin ja ilmeni sellainenkin asia, että tämän Tuiskun äiti on Ruukilla töissä...

Väsyneet vauhtihirmut...

Yhteistyötesti

Tänään oltiin sitten Janakkalan Koirakerhon yhteistyötestissä. Siellä oli taas monta koirakkoa, noin parikymmentä, koittamassa testistä läpi. Ja 4 ilmoittautunutta vielä puuttui joukosta. Ensin jaettiin kaikille numerolaput, jotta ohjaajien oli helpompi arvostella meidät. Ei siis tarvinnut kysellä nimiä uudestaan. Siellä oli 4 testiosiota, jotka sai tehdä sitten omassa vapaassa järjestyksessä. Jokaisessa osiossa oli oma ohjaajansa arvostelemassa. Arvostelu oli erinomainen, hyvä tai huono.

Me mentiin ensin seuraamiseen. Siinä oli laitettu kaksi kolmiota noin kymmenen metrin välein ja sitten oli L-käännös, jossa taas noin 10 m päässä oli lasten traktori. Ensin piti kävellä kolmiolta kolmiolle ja sen jälkeen juosta L-käännöksestä traktorille ja takaisin kolmiolle ja siitä taas kävellä ekalle kolmiolle. Koiran piti seurata lähellä, ei kuitenkaan tarvinnut olla mitään tokoa, pääasia että seurasi lähellä. Meillä meni se ihan hyvin ja saatiin arvosanaksi erinomainen. (ohjaaja kyllä huomautti namin antamisesta...)

Sitten mentiin luoksetuloon. Itse luoksetulo sujui kyllä ihan mallikkaasti, mutta paikalleen ei Alma jäänyt odottamaan käskyä. Monta kertaa koitin, mutta aina kun lähdin eteenpäin, se lähti juoksemaan auton taakse varjoon (meidän auto oli siinä lähellä) ja maate sinne. Siellä oli nimittäin todella kuuma, kun aurinko porotti täydeltä taivaalta. Mutta sitten ohjaaja piti kaulapannasta kiinni ja minä menin parinkymmenen metrin päähän ja niinhän se Alma iloisesti juoksi luokseni. Tästäkin osiosta saatiin kuitenkin erinomainen, koska ohjaaja sanoi, että pääasia tässä on, että tulee luokse, eikä lähde hortoilemaan johonkin aivan eri suuntaan.

Sitten oli häiriökoirien vuoro. Kaksi ulkopuolista koiraa ohjaajineen seisoi noin 5-6 m päässä toisistaan ja meidän piti kiertää kahdeksikkoa niiden ympäri. Oma koira ei saanut millään tavoin reagoida näihin häiriökoiriin. Meillä sekin sujui tosi hyvin, Alma oli kiinnostunut vain minusta (tai oikeammin nakista), eikä kiinnittänyt mitään huomiota näihin koiriin - tosi hyvä! Sitten piti vielä leikittää. En kysynyt tästä arvosanaa, mutta mielestäni sekin oli erinomainen:)

Sitten oli vielä luoksepäästävyys. Mentiin yhden ohjaajan luo ja hän silitteli ja leikitteli. Siinäkin Alma oli vain mielissään. Siitä saatiin myös erinomainen:)
Joten tosi hyvin meni nämä testit:) Ihan eri luokkaa kuin viime viikon testeissä!
Laittavat sitten sähköpostia ketä valitaan. No maksimissaan kuitenkin vain 8 koiraa pääsee, joten mahdollisuudet ovat kuitenkin kovin pienet. En tiedä miten he ratkaisevat nämä, jos moni on saanut vain erinomaisia arvosanoja. Kuitenkin he ovat etusijalla, jotka ovat talkoissa käyneet. Minähän en niissä ole mukana ollut, mutta tänään kyllä ilmoittauduin Tokorankingiin 19.5. töihin. Auttaiskohan:)

Mutta odotellaan nyt sitten taas sähköpostia viikon sisällä:)

Huilailua

Eipä ole mitään ihmeellistä tapahtunut tässä vapaiden alkaessa. On tää vaan niin mukavaa, kun voi keskellä päivääkin vaan köllähtää sohvalle Alman viereen ja aatella mitä aattelee. Ilmatkin on ollut taas niin koleat, ettei paljon huvita tuolla pihallakaan kupsuttaa. Eilen tosin yritin kukkapenkkiä perata ja laittaa kuntoon, mutta tietäähän sen mitä siitä tulee, kun Alma yhtenä on mukana. Kyllä rikkaruohot lähtee, mutta lähtee paljon muutakin. Koko ajan pitää nenä maassa tutkia, että mitä mä sieltä oikein revin ja tottakai sekin auttaa ja repii lisää senkun kerkiää:) Parta on kyllä sitten sen näkönen, että perattu on:-O

Lenkkeilty ollaan normaalisti ja oikein tosissaan taas tokoiltu kotona. Tuli nimittäin sellaista takapakkia ehkk:n hallittavuustestistä, että meitä ei sinne agilityyn sitten huolittu:(
Taso oli kuulemma tänä vuonna todella korkea ja erot pieniä, joten joutuivat arvostelemaan joka osion numeroarvosanoin. No eihän me varmaan montaakaan pistettä saatu, kun remmissä riehuminen kiinnosti enemmän kuin mikään muu. Mutta ollaan kuulemma varasijalla, jos peruutuksia tulee:) No katotaan.....

Mutta ei muuta kuin uudella innolla, nimittäin huomenna on Jankk:n yhteistyötesti agilityn alkeiskurssille. Mennään sinnekin koittaan, kävi miten kävi. Saapahan ainakin hyvää kokemusta näistä, jos ei nyt onnistu, niin ehkä sitten jatkossa joskus:)
Mutta pidetään taas peukkuja!

PALJON ONNEA ALMA 1 v.

Hui kuinka nopeasti aika meneekään. Tänään Alma on jo 1-vuotias ja aivan juurihan me sinut haettiin . Muistan niin elävästi sen päivän viime juhannusaatonaattona, kun lähdettiin ajeleen Vihtiin sinua hakemaan Jounin ja Jaakon kanssa. Sitä päivää oli odotettu NIIN kauan ja vihdoinkin se koitti:) Olit niin pieni niin pieni, että pelkäsin sinun menevän rikki, kun istuit autossa sylissäni kotiin tullessa:)

Mutta niin se aika kuluu ja tänään olet jo iso tyttö ja aivan ihana persoona! Vaikka rasavilli olitkin pentuna, päivääkään en vaihtaisi pois. Nyt olet niin reipas ja valloittava:)

Sait paljon lahjojakin (kuinkas muuten) ja oman täytekakunkin. Se tuntui maistuvan tosi hyvälle. Äiti leipoi myös aikuisille kakun, täytyyhän sitä juhlistaa myös perheen kesken:))

Koirakavereillekin olis kakkua - vink vink........

Tässä luovutuspäivänä - 7 viikkoinen

ja tässä tänään 1 v.

Oma kakku:)

Uusi "kaveri" katselee - mitä sä syöt.....

Tää on mun snautseri "kaveri"...

Väsynyt juhlija ja synttärilahjat...

OHI ON!

Nyt se on sitten ohi - 37 vuoden työputki Ruukilla. Aivan mahtava tunne, uskomatonta! Nyt alkaa sitten toinen putki ja uusi elämänvaihe. Olen todella innoissani ja nyt on sitten enemmän aikaa harrastaa Alman kanssa kaikenlaista kivaa:)
Täytyy kyllä myöntää, että oli haikeat lähtötunnelmat. Niin monet mukavat työkaverit vuosien takaa kävivät halaamassa - tippahan siinä linssiin tuli. Tulee kyllä ikävä näitä ihania ihmisiä, vaikka töitä ei ole ikävä. Mutta toivottavasti nähdään vielä....

Sain valtavasti kauniita kukkakimppuja ja aivan ihania lahjoja. Sain Sateenvarjojalavan (aivan mahtavaa). Olen sellaisesta puusta haaveillut jo pitkään ja nyt ei muuta kuin istuttamaan. Muistelen sitten "sateenvarjon" alla näitä ihania työkavereita:) Sain myös ihanan pajusta tehdyn istuvan koiran pihalle sekä myös hauskan Tervetuloa-kyltin. Ja paljon muuta vielä lisäksi...

KIITOS VIELÄ KERRAN KAIKILLE !

Ihana koira, koriin vielä kukkanen, niin vau!


Tässä tämä komea kyltti......mitähän tuo teksti tarkoittaa:))


Sain vielä Juusolta ja Joonalta "vappulahjaksi" aivan upean taulun, IHANA!

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!