Agilityviikonloppu

Viikonloppu menikin ihan agilityn merkeissä:)

Lauantaina oltiin normaalisti Hyvinkäällä harkoissa ja tehtiin taas monenmoista kuviota. Ensin treenattiin pätkissä erilaiset ohjauskuviot ja sen jälkeen suoritettiin koko rata. Erja olikin tällä kertaa suunnitellut aika kinkkisen radan, jota oli ihan mukava treenata. Paitsi että jotain ihmeellistä taas on, kun Alma ei meinaa irrota putkeen ollenkaan, vaikka ennen se on ollut lemppari. Käy vaan putken suulla kurkkaamassa ja tulee lujaa takaisin, outoa!

Sunnuntaina oltiin Heidi Karangon koulutuksessa. Olikin tosi pitkä päivä, mutta antoisa. Saatiin paljon hyviä neuvoja ja treenattiin sellaisiakin kuvioita, joita ei ennen ole opeteltu. Nyt täytyisi vaan päästä heti niitä treenaamaan, jotteivät unohtuisi. Vaan niinhän se ainakin meikäläisellä on, että kun rataa mennään, niin ei niitä neuvoja ja ohjeita enää muista, menee höseltää vaan omiaan.

Ja jälleen kerran oli putkeen meno vaikeaa. Treenattiin sitäkin ihan erikseen siten, että minä lähetin Alman putkeen ja Heidi oli putken toisessa päässä nakin kanssa. Ihan ihmeellistä mikä tässä putkessa nyt mättää? Heidi totesikin, että tällaisia aina välillä tapahtuu ja niitä pitää vaan sitten ominaan treenata ja tehdä siitä asiasta hauska juttu.

Olin kyllä tosi tyytyväinen tähän koulutukseen. Almalla vaan ei riittänyt oikein intoa eikä vauhtia lainkaan. Koko aamupäivän Alma riehui ulkona itsensä väsyksiin, jonkun ihme hepulikohtauksen taas sai ja sitä kesti parisen tuntia. Paineli pitkin pihaa possu suussa kuin tuulispää, eikä meinannut loppua tulla ollenkaan. Sitten vielä poikkesi Nakki ja Teppo ja tietty piti niillekin näyttää, kuinka kovaa pääsee:) Tottakai se oli sitten iltapäivällä ihan puhki ja väsynyt, niin ei paljon agilityt kiinnostanu:)

Tämä kouluttaja Heidi lähtee tällä viikolla Saksaan agilityn MM:iin, joten huippukouluttaja saatiin meitä kouluttamaan:)

Tsemppiä kisoihin:)

Tilattiin Sannan kanssa tässä taannoin upeat treenitaskuliivit ja tänään ne vihdosta viimein tuli.

Alla kuva mun liivistä.

Vierailua ja agilityä

Maanantaina käytiin päivällä Areassa naisia moikkaamassa. Alma oli tosi kiltti ja reipas. Oli kaveria kaikkien kanssa ja kävi moikkaamassa jokaista, aivankuin tuttuja olisivat olleet. Etenkin Riitta-Leena oli aivan "hulluna" Almaan ja leikitteli sen kanssa:) Outo paikka kun oli, niin kiinnosti joka asia ja meinasi jopa "varastaa" Kirsi-Marjan karkit:) Mitäs oli jättänyt ne näkysälle;)

On meillä vaan kiltti tyttö:D. Oli kyllä kiva vierailu:)

Illalla mentiin ulkokauden viimeisiin agiharkkoihin. Meillä oli vähän niinkuin grande finale ja radanpätkä oli lyhyt, mutta ytimekäs. Harkat sujui yllättävän hyvin ja oli tosi mukavat:)

Treenattiin vielä Alman kanssa itsenäisesti keinua sekä kontakteja keinulla ja puomilla. Keinussa meillä ei ole enää mitään ongelmaa, sujuu vallan mainiosti. Ja kontaktiktin rupeaa olemaan aikalailla hanskassa.

Joten näin ollen voisi hyvinkin ruveta jo kisaamaan. No 4.10. on seuraavat ränkkärit vielä ulkokentällä ja ajattelin olla rohkea ja kokeilla jo 1.luokan rataa:)

Siinähän sen sitten näkee onko meistä vielä oikeisiin kisoihin.

Kisakirja on kyllä jo hankittuna:)

Nyt odotellaan vain mihin ryhmään päästään talvikaudeksi harkkaamaan:D.

Rally-tokosta tuli jo tieto, että jatketaan joka toinen sunnuntai.

Niin ja viralliset Rallytokokisathan on 20.11. johon ollaan ilmoitettu osallistuvamme. Saas nähdä miten meitin käy, osallistujia ALO-luokassa on kuulemma paljon.

Nami nami iso luu..............

Agilityä, agilityä ja ränkkärit

Hups onpas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta:)

Viime maanantaina oltiin normaalisti treeneissä ja treenattiin 2-3 luokan rataa, joka oli viikonlopun agikisoissa. Meille kyllä nämä radat tuntuvat vielä melkoisen vaikeilta, mutta jotenkuten niistä aina selviää, kun Marjo kädestä pitäen neuvoo:)

Marjo yrittääkin kovasti meitä saada jo kilpailemaan virallisissa kisoissa ja rupeaa kuulemma meitä enemmänkin patistamaan siihen:)

No aika näyttää, milloin olen valmis siihen mittelöön. Tällä hetkellä riittää aivan hyvin nämä möllikisat:)

Keskiviikkona oltiin sitten Hyvinkäällä ja siellä treenattiin ensin eriliaisia ohjauskuvioita ja sen jälkeen mentiin koko rata. Että voi jotkut ohjaukset olla tosi vaikeita mennä tuonne tajunnan syövereihin. No aikansa kun niitä hioo, niin rupeaa pollakin tajuamaan, mutta ei niitä sitten taas enää radalla muista:)

Almalla kyllä riittää vauhtia ja virtaa:)

Sunnuntaina lähdettiin aamusta Miljan ohjaamalle lisäkoulutukselle. Siellä Milja oli suunnitellut kaksi erilaista rataa, toinen vähän helpompi ja toinen vaikeampi. Ensin tehtiin helpompi rata ja siinä sai juosta oikein itsensä henkihieveriin, nimittäin meikäläisellä kun toi kunto ei ole oikein parhaasta päästä. Pitää kuulemma ruveta treenaamaan spurtteja:):) No just joo!

Vaikeammassa radassa me treenattiinkin vain niitä eroavaisuuksia helpompaan rataan.

Ihan kivat treenit oli nämäkin:)

Maanantaina eli eilen oli sitten vuorossa agiränkkärit Janakkalassa. Minimölleissä oli 11 osanottajaa ja me sijoituttiin 5. Tehtiin kyllä nollarata ja alitettiin ihanneaikakin ihan runsaasti, mutta jostain kumman syystä Alma oli tosi hidas. Ihmettelin suuresti, koska sillä yleensä on vauhtia ihan riittämiin. Mutta ihan hyvin siis meni:)

Ränkkäreistä on video täällä.

Mutta sen olen huomannut, että kesän aikana jotain outoa on tapahtunut täällä Janakkalan ulkokentällä. Nimittäin joka kerta kun sinne mennään, on Alma aivan altavastaajana ja rupeaa vapisemaan ja on aivan outo, eikä menisi lähellekään kenttää. Saatikka että toiset koirat kiinnostaisi sen enempää. Olen tullut siihen tulokseen, että kun se oli kipeänä, niin varmaan on harkoissa sattunut tai tuntunut epämiellyttävältä ja nyt se yhdistää ne kivut ja tämän kentän?? Muuta syytä tähän en keksi, koska missään muualla treeneissä tätä ei ole tapahtunut. Eilenkin meni vain mielellään häkkiinsä, eikä kiinnostanut tulla sieltä pois:(

No onneksi kuitenkin sitten tulee radalle, ettei ihan väkisin tartte sinne repiä, mutta outoa on.

Seuraavat ränkkärit onkin Lempäälässä 18.9.