Jippii - vihdoinkin!

Vihdoinkin meitä poloisia onnisti:) Oltiin nimittäin tänään siellä Lammin Koirakerhon järjestämissä agility-testeissä ja päästiin mukaan alkeiskurssille, JES ! Tosin siellä ei meitä montaa koirakkoa ollutkaan koittamassa, mutta pääasia, että päästiin mukaan ryhmään. Testi oli aivan erilainen kuin näissä muissa koirakerhojen järjestämissä testeissä. Ensin siellä selitettiin mitä kaikkea agility on ja mitä koiralta vaaditaan. Sen jälkeen oli häiriökoiran ohitusta, paikallaanoloa, luoksepäästävyys sekä vielä kouluttajat katsoivat, miten yhteistyö sujuu irrallaan olevan koiran kanssa.

Kurssi alkaa ensi sunnuntaina ja sitä on 5 kertaa. Sen jälkeen kurssilla normaalisti edistyneille koirakoille tarjotaan mahdollisuus liittyä seuran jäseneksi ja jatkaa alkeisjatkokurssilla, joka järjestetään sisätiloissa.

Joten siis vihdoinkin meilläkin alkoi agility-kausi :-D

Shoppailua & huoltopäivä

Tänään lähdettiin ajelulle ja vähän shoppailemaan Mustiin ja Mirriin. Joona ja Juuso olivat myös mukana. Kaikkea kivaa olis taas ollu saatavilla, mutta ostettiin vaan koulutusnameja, pari siankorvaa, pari kenkää sekä iso luu:) Pojat yrittivät kovasti houkutella Almaa ottamaan jonkun lelun, mutta ei kuitenkaan mitään ostettu. Olisihan siellä paljonkin ollut sellaista mikä Almaa olisi kiinnostanut:)

Illalla vielä ruvettiin Joonan kanssa siistimään Alman turkkia. Joona harjasi ja sen jälkeen selviteltiin takut, leikkasin tassukarvat sekä kynnet ja nypin vielä korvista hieman karvoja. Leikkasin myös otsatukkaa hieman silmiltä pois. Yritin vielä nyppiäkin hieman, mutta eipä siitä mitään tullut:( Sitten laitettiin vielä viimeiseksi turkkiin Paul Mitchellin hoitoainetta:) Hieman nyppimistä vaille olisi, mutta muuten on turkki kiiltävä ja hyvännäköinen nyt sekä tuoksuu hyvälle:)

Alma on kyllä tosi kiltisti "trimmauspöydällä" ja antaa hyvin hoitaa itseään, siitä palkaksi Joona antoi sitten Almalle päivällä hankitun luun:)

Tämän jälkeen Joona halusi vieä lähteä iltalenkille Alman kanssa ja sehän oli minusta vain mukavaa:)

Treeniä, treeniä, treeniä

Tänään ruvettiin sitten oikein tosissaan harjoittamaan tätä paikallaoloa. Aamulenkillä mentiin ensin Prisman parkkipaikalle, sinne hieman kauemmaksi, missä ei ollut autoja, mutta häiriötekijöitä oli kyllä kylliksi. Pyysin Almaa istumaan ja odottamaan, kun otin ensin pari askelta eteenpäin. Huomasin, että se jää kuin jääkin istumaan siihen (ihme) ja meninkin sitten parin kolmen metrin päähän ja seisoin vähän aikaa kauempana. Alma oli kiltisti paikallaan niin kauan, kunnes palasin takaisin:). Koitettiin tätä muutaman kerran ja hyvin jäi paikalleen. Hyvin toimi, vaikka oli siis aikalailla häiriötekijöitä, kun autoja sekä ihmisiä liikkui lähistöllä. Olin yllättynyt ja mielissäni, koska tätä ei siis kentällä ole saatu toimimaan:) Tehtiin tätä myös muutaman kerran lenkin aikana ihan vaan kävelytiellä. Toimi, loistavaa! Luotin myös siihen, ettei lähde mihinkään livohkaan, vaikka otin remmin irti, hienoa:)

Tehtiin myös seuraamisliikkeitä sekä liikkeestä seiso. Hyvin tuo seisominenkin liikkeestä sujui, kun osasin antaa makupalan oikeaan aikaan ja ojentaa sitä oikealla korkeudella. Seuraaminenhan Almalta kyllä sujuu tosi mallikkaasti, ellei satu variksia olemaan lähettyvillä:)

Nyt vaan lisää harjoituksia, täytyy vaan hakeutua eri paikkoihin ja sellaisiin, missä kuitenkin on paljon häiriötä, niin kyllä siitä vielä hyvä tulee :-D

Ilmoittautuminen

No nyt se on sitten kuitenkin tehty pitkän harkinnan jälkeen. Nimittäin ilmoitin tänään meidät Lammin Seudun Koirakerhon agilitytestiin. Mietin tätä kyllä hyvin pitkään, mutta tänään kun oli viimeinen ilmoittautumispäivä, niin aamulla pistin sit sähköpostia ja ilmoitin meidät. Ajattelin, että turhaa se on kuitenkin ja kun matkakin on aika pitkä, mutta katotaan nyt miten käy:) Testi on Tuuloksen Kapakanmäellä ens sunnuntaina 30.8. (oiskohan siellä tanssit? :-).

Siellä on testit kyllä aivan erilaiset kuin näissä muissa koirakerhoissa, mutta yhtenä on kuitenkin tämä paikallaanolo siten, että ohjaajan täytyy pystyä siirtymään muutama metri pois koiran luota. No tämähän meillä juuri ongelmana on, mutta yrittänyttä ei laiteta, vai miten se menee:)
Periaatteena meillä on nyt vain se, että mennään katsomaan, tulee mitä tulee - en ota paineita:)
Niin ja sinne otetaan vain 4-5 koirakkoa, joten mahdollisuudet on tosi pienet!
Jos nyt sitten tästä läpi päästäisiin, niin tämä kurssi olisi viitenä sunnuntaina syyskuussa.

Janakkalan Koirakerhossa pitäisi myös olla testi ja kurssi olisi sitten hallitiloissa ja alkaisi luultavasti vasta lokakuussa, joten siihenkin pyritään ja tämä kurssi olisi jo siihen mennessä ohi.

Pidetään taas peukkuja :-D

Tokopäivä

Tänään on kyllä sitten tokoiltu oikein olan takaa. Ensin oltiin päivällä viimeisellä päiväkurssilla ja vielä illalla oltiin alo-avo -kurssilla.

Oltiinkin ainoat päiväkurssilla olijat. No se oli oikeastaan aika hyväkin juttu, saatiin nimittäin ihan henkilökohtaista opetusta:) Ensin harjoiteltiin luoksetuloa siten, että koiran piti tulla ohjaajan luota minun luokse lelukasojen läpi niin, ettei jää haistelemaan leluja. Tämä sujui Almalta tosi hyvin, ei tainnut edes huomata, että matkan varrella leluja olikaan, niin kiire oli mun luo:-)

Sitten harjoiteltiin seuraamista siten, että oli laitettu viisi kolmiota riviin, jotka piti siis pujotella kahdeksikon tyyliin. Mennessä mentiin suoraan päähän ja tullessa piti ensin liikkeestä istua, sitten liikkeestä maahan ja vielä liikkeestä seiso. Istu ja maahan menivät tosi mallikkaasti, mutta tuo liikkeestä seiso ei vielä oikein suju. Sainkin siihen neuvon, miten saada koira seisomaan. Eli täytyy ojentaa makupalaa kaulan kohdalle, niin koira jää tällöin seisomaan paikalleen. Minäkin olen sitä makupalaa liian ylhäältä antanut, niin silloinhan koira tietty istuu. Muutaman kerran sitten oikeaoppisesti näin tein, niin heti paljon paremmin jäi seisomaan. Tätä täytyy nyt harjoitella enemmän.

Sitten Pia (ohjaaja) sanoi, että koitetaan tuota puomia, koska kerran ollaan halukkaita agilityynkin menemään. Kerran aikaisemmin ollaan harjoiteltu sitä vain tulemaan puomin keskikohdasta alas. Muuten ei puomia olla missään vaiheessa kokonaan menty kertaakaan ylös eikä alas. Nostin Alman puoleenväliin puomia ja siitä se tuli reippaasti alas. Sitten piti nostaa se puomin keskikohtaan, jotta tulisi siitäkin alas, mutta kuinka ollakaan Alma lähti itsekseen kiipeämään puomia ylös ja meni kuin vettä vaan koko puomin:) Aivan ihmeellistä, olin aivan haltioissani tästä suorituksesta. Piakin kehui kuinka taitava se oli:) Tavallaan ei tarvinnut edes opettaa tätä puomia, kun se hiffasi miten se tehdään. Taitava koira:-D

Sitten harjoiteltiin vielä paikallaanoloa, joka ei meiltä suju. Alma kyllä menee maahan, mutta ei jää paikalleen kentällä (kotona kylläkin). Kun otan askeleenkin, niin heti nousee ja lähtee perään. Sainkin ohjeen taas miten tätäkin pitää vaan harjotuttaa ja monessa eri paikassa. Nyt täytyy tätä koittaa myös lenkilläkin.

Olen ollut tosi tyytyväinen tähän päiväkurssiin, koska meillä on ollut tosi hyvä kouluttaja (Pia). Harmi vaan, kun tämäkin taas loppui:-(
Saimme muuten kehujakin (jopa minäkin), että ollaan hurjasti edistytty tässä kesän aikana. Pia oli myös sitä mieltä, että päästään kyllä agilitytestistäkin hänen mielestään hyvin läpi, ellei nyt satu oleen monia huipputaitavia kokeessa:-)
----------------------
Sitten lähdettiin illalla vielä toiselle kurssille. Siellä meitä oli viisi koirakkoa mukana.
Ensin oli kontaktin pitämistä ja kouluttaja (Erja) kiersi meitä ympäri ja ja koiran piti keskittyä vain meihin ohjaajiin. Sitten oli luoksepäästävyyttä, paikallaan makuuta (joka ei siis meiltä suju), tokoeste ja vielä lopuksi iloinen luoksetulo. Taisi olla vielä muutakin, mutta kaikkia ei jaksa muistaa edes:-)
Kaikki muut Almalta sujui tosi hyvin, paitsi siis tuo paikallaanolo. Muutaman kerran sain tosin kyllä jo jäämään paikalleen, kun sivussa sitä yksikseen harjoiteltiin. Uskon, että se tässä kohtapuoliin sujuu myös tuolla kentälläkin :-D (toivossa on hyvä elää) :-)

Alma oli kyllä tosi reipas tänään molemmilla kursseilla ja keskittyi suurimman osan aikaa vain minuun:) Ei riehunut yhtään remminsäkään kanssa, kuten viimeksi. Nämä tauot (juoksut) kun ei ole parasta mahdollista kurssien kannalta. Olen taas todella tyytyväinen ja innokas tähän tokoiluun:-D

Pentutreffit

Tänään oli sitten meillä ne pentutreffit. Sisaruksista tuli paikalle kaksi veljeä Urho ja Monty sekä yksi sisko Ini. Kaksi sisaruksista ei päässytkään sitten tulemaan (Justus ja Gini), harmi. Mutta onneksi oli kuitenkin 4 sisarusta paikalla:-)

Vuoronperään saapuivat, joten pääsivät rauhassa ensin tutustumaan toisiinsa. Hyvin tulivat juttuun keskenään, eikä sen suurempaa rähinää ollut. Joskus kyllä piti vähän näyttää kuka on kuka, mutta hyvin muuten suijui. Enimmäkseen urosten kesken oli pientä sananvaltaa:)

Urho kun niin rakastui Iniin, ettei sitä silmistään päästänyt ja kun Monty tuli lähelle, meinasi tulla pientä rähinänpoikasta:)

Pahnan pienimmäinen eli Ini oli kyllä tosi pieni, painaa vain n. 5,6 kg eikä Montykaan niin iso ole. Alma ja Urho taas ovat kyllä paljon isompia. Olisi luullut, että ovat kahdesta eri pentueesta, nimittäin Alma ja Urho ovat niin samannäköisiä ja -kokoisia ja taas Monty ja Ini ovat pieniä ja samannäköisiä. Tosin kyllä sekin tekee heti erinäköiseksi, kun Ini ja Monty olivat juuri käyneet trimmaajalla.

Monty on hauskan näköinen, kun sillä on molemmat korvat aivan pystyssä. "Erilainen nuori" :-D

Ini, vaikka olikin pienin, piti kunnon komentoa näille muille. Pieni ja pippurinen, mutta sisukas komentelija :-D

Vauhtia riitti näillä kolmella sisaruksella, kun taas niin uskomatonta kuin se onkin, niin Alma oli aivan sivustaseuraajana vaan. En todellakaan voinut ymmärtää mikä sitä vaivasi, mutta se ei leikkiin ryhtynyt toisten mukaan:-( Alussa ihmetteli, mitä nämä kaikki täällä tekee ja kävi muutaman kerran juoksemassa niiden kanssa, mutta sitten ei huvittanut enää ja kävi vaan nurmikolle makaamaan mun jalkojen juureen. Uskomatonta, mutta siinä se vain makaili ja seurasi mitä noi toiset oikein mekastaa:) Ei mennyt mukaan, vaikka kuinka yritin houkutella? Välillä meni sisällekin ja olisi jäänyt sinne nukkumaan, mutta passitettiin se ulos, käsittämätöntä!

Olisi luullut, että Alma on monta monta vuotta vanhempi, eikä viitsi enää kakaroitten kanssa peuhata:) Aivan siis käsittämätöntä, tällaista ei ole koskaan ennen vielä tapahtunut. Aina on Alma ollut päällimmäisenä riehumassa ja leikkimässä toisten koirien kanssa. Vieraat naureskelivatkin, että "emäntä" (siis Alma) on kovin vieraskorea ja tuumailee vaan, että antaa kakaroitten riehua, minä näytän fiksut puoleni:-)

Mutta vieläkin olen ihan ymmälläni tästä ja hetken jo kävi mielessäkin, että onko tuo kipeä?

Nimittäin illankin vaan nukkui, aivan kuin olisi riehunut itsensä uuvuksiin, ihmeellistä:-)

Kolme tuntia siinä vierähti ja oli todella mukava iltapäivä, kiitos vieraille!

Otetaan tästä jokakesäinen perinne, näin vähän sovimme:-)

Tässä kuvasatoa sisaruksista:

Vasemmalta Monty, Alma, Ini, Urho

Alma ja Monty

Alma, Monty, Ini, Urho

Ini, Urho, Alma

Urho, Ini, Monty

Tokoilua

Eilen aamulla käytiin ensin pieni lenkki tihkusateessa ja piti lähteä sen jälkeen päiväkurssille tokoilemaan, mutta vettä alkoikin satamaan ihan maahan asti ja kurssi olikin sitten peruttu. Illalla aloitettiin sitten uusi kurssi alo-avo. Meitä oli viisi koirakkoa ja samalla kurssilla olivat myös Heli ja Unna sekä Sanna ja Milo. Tosi kiva, kun on tuttuja mukana:) Milo oli aivan täpinöissään nähdessään Alman ja alkoi kova itku, kun ei päässyt heti moikkaamaan:) Kentälläkin näkyi Milo välillä katselevan missäpäin se Alma on, mutta onneksi ei sen enempää "häiriöö" Alma Milolle tuottanut.

Ensin harjoiteltiin käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Se sujuikin ihan mallikkaasti ja Alma seuraa kyllä tosi hyvin sekä pitää katsekontaktia. Saimme siitä kehujakin, mutta ohjaaja kehotti minua kehumaan seuraamisessa enemmän, koska katsekontakti on niin hyvä.

Sitten oli paikallaanmakuuta. Alma menee kyllä tosi mallikkaasti ja nopeasti maahan, mutta paikalleen ei jää. Heti kun otan askeleenkin eteenpäin, niin nousee pystyyn ja lähtee perään. Sain tähän vinkkejä, miten saan pysymään paikallaan. Tämä on muuten kumma juttu, kun kotona teen tätä harjoitusta, niin hyvin jää paikoilleen odottamaan, mutta kentällä ei. Tämä on ollut ennenkin ongelma. Liekö Alma pelkää, että jätän sen:) No tätä ruvetaan nyt sitten treenaamaan oikein tosissaan. Niin ja se vika taitaakin olla minussa itsessäni, minulle nimittäin sanottiin, että annan makupalan silloin, kun se on jo nousemassa ylös. Eli makupalan ajoitusta on tosissaan ruvettava treenaamaan.

Niin ja välillä meinas Almalta mennä hermotkin tähän tokoiluun ja odotteluun (vai kummalta?), kun rupes taas remminsä kanssa riehuun ja muriseen ja leikkiä vaan olis pitäny. Hetken aikaa jo ajattelin, että tässä sitä taas ollaan, sama riehuminen remminsä kanssa kuin joskus aiemminkin on ollut. Luulin kyllä jo, että tästä tavasta on päästy, koska tällä päiväkurssilla (jota kesällä käytiin) ei tällaista kertaakaan ollut. No toivottavasti ei jatku seuraavilla kerroilla!

Sitten oli liikkeestä maahan meno ja se sujuu meiltä kyllä tosi mallikkaasti.
Viimeiseksi oli vielä tokoeste. Ohjaaja laittoi esteen toiselle puolelle targetille nakinpalan ja sitten piti käskystä hypätä. Sen jälkeen piti vielä hypyn jälkeen jäädä seisomaan paikalleen, tämä sujui kyllä hyvin.

Nyt vaan enemmän treenaamaan tätä paikallaanoloa:)

Sitten lähdettiin vielä metsään lenkille Unnan ja Milon kanssa. Kierrettiinkin aika pitkästi ja minä olin aivan pallo hukassa missäpäin ollaan:) Takaisin en olisi osannut:) Pari hevostakin tuli matkalla vastaan ja Unna ja Alma taisivat kyllä pelätä, koska haukkuminen ja murina alkoi, mutta Milo ei ollut moksiskaan. Milolle kun ne olivat tuttuja elikoita:)
Unna on kova syömään vattuja. Matkan varrella oli paljon vattupensaita ja Unnan piti jokaiseen puskaan mennä niitä syömään:) Hauskan näköistä :-D Alma ja Milo ei niistä piitannu, sylkivät pois kun yritettiin antaa:)

Sanna muuten laittoi viikolla viestiä, että Lammilla alkaa agilityn alkeiskurssi syyskuussa. Valintatilaisuus siihen on 30.8. Mietin tässä vielä ilmoittautumista, kun odottelen alkaako Jannkissa ko. kurssi. Tosin ilmoittautuminen Lammille on jo ens viikolla, joten pian pitäisi päättää.

Inspikset hukassa?

Jostain kumman syystä nyt on ollut pitkän aikaa inspikset hukassa, eikä ole saanut mitään kirjoitettua tänne. Tosin ei mitään niin järisyttävää tässä ole tapahtunutkaan.
Bobbyn ja Lillin kanssa on tehty aamulenkit jo pitemmän aikaa, joten Almallakin on taas ollut kavereita lenkillä mukana:) Nyt pitää vaan pitää pieni tauko, koska Bobbyn ja Alman hormoonit hyrrää siihen tahtiin, että yhteisistä lenkeistä ei tahdo tulla yhtikäs mitään:)
Onneksi Alman juoksut on jo loppumetreillä, joten montaa päivää ei tarvitse erossa olla:)

Alman juoksut on kyllä mennyt todella hienosti, ei paljon edes huomaa, että niitä on. Ensimmäinen viikko pidettiin "farkkuja" vain öisin (koska nukkuu meidän vieressä), mutta muuten ei ole tarvinnut niitä pitää, eikä enää myös öisinkään.

Eilen alkoi uusi ALO-AVO -ryhmäkin, mutta niihin ei vielä päästy mukaan. Ensi viikolla sitten aloitetaan ja kovalla innolla taas, koska nyt on ollut pidempi tauko. Tosin kotitottista ollaan kyllä harjoiteltu joka päivä muutama kerta, että mielessä pysyisi.
Uusi temppukin on opittu - PUM - :-) Tempuista voisi joskus ottaa videoo ja laittaa tänne, niitä on jo aika monta:-D

Meilläkin on nyt sitten Happy Dog-valjaat. Täytyy kyllä myöntää (Helin sanoin), että parhaat on, mitä koskaan meillä on ollut. Ostin samalla kertaa myös samaa sarjaa pannan ja hihnan sekä välikappaleen. Näiden avulla loppui vetäminenkin melkein kertaheitolla, loistavaa:-)
Aika kalliit olivat kaikki yhteensä (118 eur), mutta ovat kyllä sen väärti!

Innolla odotetaan pentutreffejä 23.8., jolloin pitäisi kaikkien 6 sisarusten olla täällä meillä paikalla:) Toivottavasti toteutuu ja ilmakin suosii meitä!

Tällainen käppänä-naulakkokin tuli hankittua Alman uusiin Happy Dog -tuotteisiin:)