Koirahierojalla

Tänään oltiin toisen kerran koirahierojalla. Ensin "hierojatäti" Anne leikitteli Alman kanssa lattialla, jotta saa sen kunnolla taas tutustumaan itseensä. Sitten kesken leikin Alman maatessa lattialla Anne veti sen itseensä päin ja sehän päästikin kovan murinan. Annehan ei siitä ollut moksiskaan, vaikka minä kyllä pelästyin, että nytkö se alkaa? Mutta ilmeisestikin Alma vaan säikähti, että mitä tapahtuu, koska oli kyllä sitten nolon näkönen ja meni sitten kiltisti kyljelleen:) Se nukkuikin sitten tyynen rauhallisesti koko sen tunnin ajan, kun Anne hieroi. Anne kehuikin, että onpa reipas tai oikeestaan superlötkö likka. Nimittäin Alma oli niin rentona kuin vain koira voi rentona olla ja nautiskella ja tällöinhän sitä on helppo hieroa:)
Hieronnan jälkeen sai kyllä Anne tosi paljon märkiä kiitoksia:)

Almalla on kyllä hyvässä kunnossa lihakset, ei ole mitään kireyttä. Ja senpä tähden Anne hieroikin vain kevyesti läpi koko koiran. Nyt sitten mennäänkin seuraavan kerran vasta joskus syksyllä uudelleen. Annen mielestä pari kertaa vuodessa on hyvä juttu käydä hierotuttamassa, jos mitään ei sen enempää kireyttä tms. ilmene. Jos tulee jotain, niin sitten useammin.
Anne antoi myös hyviä vinkkejä, miten voi seurata koirasta, jos epäilee jotain lihasvikoja.

Kaikesta tästä olen kyllä sitä mieltä, että kyllä koiraa kannattaa hierojalla käyttää. Niin paljon Alma tästä nautti , ja käydäänhän sitä itsekin, miksei sitten koirat:)

Koirahierontaa

Lähdettiin hyvissä ajoin iltapäivällä ajelemaan kohti Tervakoskea Hoito Tassuun, koska en tunne Tervakoskea lainkaan. Laitoin navigaattoriin osoitteen ja sen avulla päästiinkin perille kertaheitolla.
Annella on iso aidattu piha, jossa Alma sitten sai ensin juosta ja haistella paikkoja ja samalla Anne tarkkaili Alman juoksua. Annen mukaan ei ainakaan mitään hälyttävää lannerangan muutoksesta huolimatta juostessa näy.

Mentiin sitten sisälle ja Anne katsoi röntgenkuvat läpi ja luki potilaskertomuksen. Ei ollutkaan kuulemma niin paha vika kuin mitä hän oli kuvitellut, onneksi. Anne on paljon käynyt kursseja ja kouluttanut itsensä näihin koirien selkäongelmiin, joten osaa jotenkuten tulkita näitä (vaikka hän koko ajan painotti, ettei ole lääkäri).
No sitten Alma laitettiin lattialle makuulle ja Anne alkoi hieromaan. Vähän aikaa Alma malttoi siinä olla, kunnes sai hepulin ja rupesi rimpuilemaan ylös. Anne osasi kyllä käsitellä koiran ja hetken päästä Alma rauhoittuikin niin, että oli melkein unessa loppuajan ja Anne sai näin hierottua koko koiran läpi. Anne kehuikin Alman maasta taivaaseen, kuinka näin "pentu" kuitenkin vielä, on tosi kiltti ja rauhallinen:)
Yleensä kuulemma tämän ikäiset eivät malta millään pysyä yhtään paikallaan.

Lihakset ovat hieman kireät, mutta ei mitenkään paljon. Anne antoi vinkkejä miten voi omaehtoisesti hoitaa venytyksiä. Eli pidetään toisella kädellä takajalkojen kohdalta vatsan alta kiinni ja toisella kädellä ojennetaan namia takajalan kohdalle, jolloin koiran pitää kurkottaa nami suuhunsa pää kiertyen sivulle. Näin myös tehdään toiselle puolelle, tällöin tulee koiran tehtyä oma-aloitteisesti niskavenytyksiä. Samoin ojennetaan kädellä vatsan alle namia, jolloin koira kurkottaa etutassujen välistä niin pitkälle kuin pääsee, tällöin selkäranka pyöristyy ja näin ollen tulee selän venytyksiä.

Ei kyllä mennyt hukkaan tämä reissu, sillä Alma selvästikin nautti hieronnasta ja nyt tuntuu olevan tosi raukea olo:) (paitsi että juuri tätä kirjoittaessani sai hirmusen hepulin ja ravaa tuhatta ja sataa ees taas ympäri kämppää nalle suussa:)
Viikon päästä torstaina taas uudestaan:)