Oma vika, mitäs jätitte....

Oltiin viime viikonloppu Riikassa ja Mallu ja Juuso olivat täällä hoitamassa Almaa. Varsinainen riiviö ja kiusantekijä oli kuulemma ollut hoitajilleen:)

Kukkapenkeissä oli riehuttu mm. kaivamalla Sateenkaarijalavan ympäriltä ensin multaa pitkin nurmikkoo ja sitten muovikate pois ja kuskattu se perunapellon laitaan tuhannen pirstaleina sekä yhdestä kukasta oli viety purkki konsanaan ja revitty sekin moneen kappaleeseen. Lisäksi oli käynyt saunassa varkaissa ja repinyt Mallun pesusienen pienen pieniin palasiin, joita oli sitten löytynyt makuuhuoneen lattialta. Mitäs jätti oven raolleen:)

Tämä episodi oli tapahtunut sillä aikaa, kun Mallu ja Juuso olivat jossain käymässä.

Kenkiä oli kuulemma varastellut terassilta yhtenään ja kuskannut niitä ympäri pihaa:)

Juuso ei ollut kuulemma saanut nukkua ensimmäisenä yönä yhtään, kun Alma oli pitänyt sitä hereillä ja kiusannut:)

Tällaista kaikkea meidän pikku enkeli oli saanut aikaan meidän reissumme aikana:)

Ilmeisesti kosti hoitajilleen meidän poissaolon ja näytti kaikki temppunsa mitä vaan osaa ja heittäytyi ihan riiviöksi:)

Hoitajat vaan eivät niin kovasti tästä olleet pitäneet ja tuumailivatkin, että ainakin parantunut se on, mutta ei noin" bimboksi" olis tarvinnut tulla:)

Juusokin oli tuumannut, että hän ei ole koskaan Almaa vielä näin villinä nähnyt, että huh huh...

No nyt kun ollaan kotiuduttu, niin ei mitään pahaa ole tehnyt ja nukkunutkin on yönsä ihan rauhassa. Mutta niitä hepulikohtauksia on ollut kyllä sitäkin useammin:)

Siis mitä tästä päättelemme - siitäs saatte kun jätätte kotiin, ettekä ota mukaan:) Vai olisko niin, että Mallua ja Juusoo on vaan niin kiva härnätä:)

Perjantain agitreeneissä ei tehtykään rataa ollenkaan vaan treenattiin välistävetoja ja takaaleikkauksia. En ole aiemmin osannut kuvitellakaan, että putkeen meno voi ollakin niin haastavaa, kun itse jää koiran taakse:) Aina vaan peruutti takaisin, eikä mennyt putkeen, kun ei nähnytkään minne minä menin. Sitten kun koitettiin niin, että menin putken oikeaa sivustaa edeltä (putki oli vasemmalle mutkalla), niin nousi kurkkimaan putken päähän kahdella jalalla, että mihin mä oikeen meen:) Kyllähän se sitten muutaman kerran onnistuikin, kun aikamme treenattiin.
Treenattiin vielä yksittäisesti keinua, jota ei ollakaan ennen vielä koitettu. Kylläpä se oli pelottavaa. Tea piti hihnasta kiinni ja minä houkuttelin ja näin saatiinkin muutaman kerran hieman väkipakolla menemään ja pelotti aivan vietävästi. Ja siitähän jäikin sitten armoton "kammo". Kun vielä tämän jälkeen piti keppejä mennä yksittäisesti, niin Almapa olikin sitten niin rauhallinen koira ja istua jökötti vaan paikallaan ja tuijotti keinua:) Ajatteli, että ei liikahdakaan, ettei vaan taas nosteta keinulle:) Ei saatu liikkumaan sitten pätkääkään mihinkään suuntaan, tuijotti vaan. Siirrettiin keinukin sitten syrjään seinän vierustalle, josko se ei häiritsisi, mutta ei auttanut. Kun ei niin ei, ei mennyt edes putkeen:) No me lopetettiin sitten suosiolla:) Onneksi treenit olikin jo tässä vaiheessa loppumaisillaan ja täytyy vaan toivoa, ettei tullut mitään kammoa myös puomiin ja A-esteeseen.

Almalla olikin sitten 4 päivää täällä monta hoitajaa Mallu, Joona ja Juuso, kun me olimme reissussa. Ja hyvässä hoidossa on ollutkin, koska ei ollut ikävöinyt meitä yhtään, plääh:) Olikohan edes huomannut, että oltiin pois, niin paljon on varmaan touhua riittänyt. Juuson eväänä olleen sämpylän oli kuulemma "varastanut" (kun joku oli unohtanut sen penkille) ja melkein kokonaan syönyt, paitsi kurkut joita oli löytynyt lattialta. Mutta kinkun ja juuston siivu oli kyllä kelvannut:) Ja Joonan bilsan kirjaakin oli opiskellut, joten hauskaa on varmasti ollut:) Ja epäilen onko kaikkea edes kerrottu, mutta väliäkös tuolla. Kiitos vaan vielä hoitajille;)