Kummastuttaa hämmästyttää....

Perin kummallista tuo keinun harjoittelu kyllä on. Toisinaan onnistuu keinulle meno kuin vettä vaan ja toisinaan ei sitten millään. Nimittäin maanantain harkoissahan Alma ei suostunut sitten millään menemään sitä ja sitten taas eilisissä harkoissa ei ollut mitään ongelmaa. Kiipesi keinulle niinkuin olisi sitä aina tehnyt sujuvasti:) Onko keinuilla jotain eroa, vai mistä pelko joskus tulee? Mene ja tiedä näiden aivoituksia:)

Mutta hyvä tietysti, että edes joskus uskaltaa sen mennä. Eiköhän se joskus ala sujumaan, mutta aikaa se vaatii:)

Tänään käytiin mummulla kyläilemässä.

Alla kuvasatoa Pekolan mailta:

Jälkitarkastuksessa

Tänään käytiin eläinlääkärillä vielä jälkitarkastuksessa tulehduksesta.
Alma kontrolloitiin ultraäänellä kohdun limakalvon tulehduksen sekä virtsatulehduksen vuoksi. Rakko ja kohtu olivat rauhalliset. Almalta otettiin myös kystosenteesi eli nahan alta suoraan rakosta virtsanäyte, jossa todettiin edelleen vielä runsaasti bakteereita ja myös veriarvot osoittivat tulehduksen. Eli siis virtsatietulehdus jatkuu edelleen:(
Edellinen antibioottikuuri ei siis ole tepsinyt tähän tulehdukseen. Sen sijaan onneksi kohdunsuutulehdus on parantunut.
Nyt sitten on jälleen uusi antibioottikuuri päällä ja vielä joudutaan viemään virtsanäyte kaksi päivää kuurin loppumisesta. Toivotaan, että tämäkin tauti rupeaisi sitten jo hellittämään:)

Täytyy kyllä TAAS kerran todeta ja ihailla kuinka kiltti Alma on lääkärissä. Vaikka vapina oli aivan hirmuinen (pelkäsi raukka niin paljon), niin silti TOSI kiltisti antaa kaikkea tehdä. Vaikka kuinka pistellään ja käännellään selälleen ym., niin ääntäkään ei päästä eikä rimpuile. Hienoa Alma, kiltti tyttö:)

Lääkäristä tullessa poikettiin vielä mummulla kahvilla.
Ja kyllä kiinnostaa mikä ihme siellä häkissä taas on:) Kauhea uikutus ja poru: miksei se tuu pois tuolta:) Mikki on ihan yhtä ymmällään:)

Huonoja kuvia kamerakännykällä







Silmät??

Metsälenkillä ja mummulla

Tänään lähdettiin aamulla metsälenkille Aulangon Heikkilän taakse. Sanna, Milo ja Kamu meitä jo siellä odottivat. En ole ennen sielläpäin metsää kävellytkään, joten eksynyt olisin, jos yksin olisin siellä ollut. Jälleennäkemisen riemu oli kova, kun haukut toisensa näkivät. Kamukin tuli hyvin juttuun Alman kanssa, taisipa jopa hieman ihastua:) Toivottavasti ei tule veljeksille riitaa, kun samasta morsmaikusta ovat niin kiinnostuneita ;) Välillä juoksivat ja painivat tosi lujaa ja  ajattelin, ettei se Alma onneksi ookaan niin lällyksi tullut, koska taas niin innokkaasti leikki Milon ja Kamun kanssa:)

Sanna päästi koiransa vapaana juoksemaan ja kun Alma ei ole koskaan mulla vielä irti ollut, olin hieman epäröivä uskallanko päästää vapaaksi. Siinä pähkäillessäni Sanna topakkana irrotti Almalta remmin ja sanoi, että siitä vaan :) No turhaanhan minä pelkäsin, eihän tuo nyt mihinkään lähde kun on muita koiria ja niin kovasti vielä minun perääni, Sanna oli ihan oikeassa:) Vähän väliä se katseli taakseen, että tulenko perässä:) No tämä oli hyvä juttu ja nyt uskallan toistekin päästää metsässä vapaaksi:-D

Puoltoista tuntia siinä vierähti metsiä samoillessa ja palatessa poikettiin vielä mummulle kahville. Siellä olikin ruoka valmiina ja Almakin söi mummun kissan Mikin ruuat, joten masut täynnä palattiin iltapäivällä kotiin. Koska Mikki ja Alma eivät ole tutustuneet toisiinsa, mummu laittoi Mikin häkkiin vierailumme ajaksi. Almaa kyllä kiinnosti ihan hirvittävästi, mikä siellä häkissä on ja kävi vähän väliä uikuttamassa häkin vieressä ja olisi halunnut lähemmin tehdä tuttavuutta. Tiedä sitten miten olisivat suhtautuneet toisiinsa? Mikki on kohta vuoden vanha sisäkissä, eikä sekään ole tutustunut mihinkään muihin elukoihin.

Jaakkokin tuli koulusta mummulle käymään, joten nähtiin sekin samalla reissulla.

Tässä kuvasatoa metsästä (hieman ovat huonolaatuisia)

Milo tallusteli suoraan vesilammikosta, mutta meidän hienohelma kiersi ne;)

Juomatauko:)

Tuutteks te?

Kamu "mörssäri"

Mikä ihme siellä luuraa?

Jaakko ja Alma

Mummulla kyläilemässä

Tänään oltiin koko päivä mummulla Pekolassa. Kuinka ollakaan sinne tulivat myös Jouni ja Jaakko koiriensa Nakin ja Tepon kanssa. Koirat ovat kerran aikaisemmin nähneet viime kesänä, kun Alma oli ihan pieni. Ihan pienen hetken silloinkin vain haistelivat toisiaan, joten eivät ole kunnolla tutustuneet vielä toisiinsa. Niinpä annettiinkin niiden ensin remmissä tutustua toisiinsa ja haistella, mutta hetihän sen huomasi, että ei mitään ongelmia ole:)

Niinpä päästettiin koirat irti ja heti alkoi kova painiminen ja takaa-ajo. Mummulla on iso aidattu piha, joten vapaasti saivat juosta ja olla. Alma keikisteli ja oli kuin mikäkin väkkärä "poikien" edessä ja sitten lähti hirmuseen juoksuun, mutta eihän nämä pojat sitä kiinni saaneet. Vauhtia kyllä riitti aina hetken aikaa, mutta sitten piti poikien levätä. Tepon varsinkin, se kun ei ole siitä hoikemmasta päästä:-D Almalla kyllä olis virtaa riittänyt ja selvästi härnäsi näitä kahta:)

Hormoonit vaan hyrräs jätkillä välillä, oli näky kyllä sellanen, että huh:) Mutta sellastahan se on, kun harvoin saa tyttöjen kanssa temmeltää:-D

Nyt on itse Alma-neitikin niin väsynyt, että ei muuta kuin nukkuu vaan:)

Musta on Nakki ja ruskea on Teppo


Sulassa sovussa samalla juomakipolla

Teppo, Alma ja Jaakko

Teppo on hieman pulskanpuoleinen:)