Treeniä ja hierontaa

Tiistaina oltiin Milon, Kamun ja Sannan kanssa Lempäälässä omatoimitreeneissä. Otettiin eteenlähetyksiä, kontaktia, irtoamisia, keinua sekä tehtiin pikkurataa. Ja tietenkin me treenattiin myös tätä paikalleen jäämistä. Oli kivaa:)

Hieno kontakti:)

Videoo radanpätkästä..

Keskiviikon agitreeneissä meillä olikin Tarja koutsaamassa. Tehtiin rataa, joka oli tosi pitkä ja haastava. Oli vaikka minkälaista ohjausta mm. jaakotusta yritettiin, mutta vaikeeta tuntui olevan.

Torstaina käytiin sitten hierojalla Etelä-Hämeen Koirahoitolassa Merja Vanhasella. Almalta löytyi vasemman puolen lantiossa kireyttä ja kipua samoin oikean puolen lavassa. Lavassa oli enemmänkin kipua, mutta hyvällä hieronnalla Merja sai ne auki ja kivut pois. Onneksi päästiin näin vähällä, eikä sen kummempaa ollut. Seuraavan kerran mennään toukokuussa tarkistamaan, kun ulkoharkat ovat jo alkaneet. Merja totesi vielä, että Alma käyttää oikeaa puolta enemmän treeneissä.

Lauantain Hyvinkään treenit sujuivat taas melko mallikkaasti. Tehtiin pitkää möllirataa ja aika suoraviivaista. Hyvin haki kepeille, mutta nyt taas on ilmennyt kepeillä huolimattomuutta ja jättää muutaman lopusta aina väliin. Muuten suoritettiin rata ihan hyvin.

Kehitystä näköpiirissä....

Kyllä se kova treenaaminen vaan rupee tuottaan tulosta:) Ei se vaadi kuin treeniä, treeniä lisää treeniä ja kovia hermoja itseltä:) Mutta siitä se lähtee - kyllä se vielä joku päivä..

Alman vireystila on ollut aivan liian innokas viime treeneissä. Suorittaa kyllä rataa hyvin ja mun ohjausta, siinä ei ole mitään moitittavaa, mutta sitten ei millään malttaisi lopettaa. Kun oma suoritusvuoro loppuu, niin se menee joko putkeen piiloon tai sitten kiipeää A:lle, etten vaan saisi sitä kiinni. Siellä se keikkuu ja katselee ja tulee sitten alas ja kiipee taas vikkelästi päälle kuikuileen. Tai sitten putkeen piiloon ja kurkkii sieltä. Se kai tuumaa, ettei toisten tartte treenata, hän vaan haluu mennä:)

Miljan (kerran kuussa) treeneissä tehtiin välistävetoja sekä takaakiertoja. Oli viisi aitaa vierekkäin ja joka toinen ohjattiin välistä ja joka toinen takaa. Kun oikein monta kertaa sitä treenattiin, niin kyllä se siitä rupesi sujumaan. Almahan menee just sinne mihin mä ohjaan, joten täytys itteltä saada se häsellys pois ja opetella vaan tehokkaasti ohjaamaan ja ennenkaikkea oikein. Siinäpä sitä....

Mutta se mihin tällä hetkellä olen tyytyväinen, on tuo lähtöön jättö. Nyt se jo malttaa odottaa käskyä - melkein joka kerta! Ei sitä nyt tietty aina voi siihen jäädä, kun yrittää vedättää mua sata nolla, mutta useammalla kerralla kuitenkin. Kyllä sekin vielä onnistuu!

Hyvinkään treeneihin olen tosi tosi tyytyväinen. Erja oli tehnyt pitkän radan ja siinä oli monta ohjaustapaa. Me suoritettiin se puhtaasti ja meidän tasoon nähden tosi hyvin. Minäkin jopa juoksin ihan henkihieveriin asti. Ei siis mitään mummohölkkää, kuten on joissakin piireissä tapana sanoa:):=) No joo joo, meikäläisen juoksuvauhti............

Mutta nappiin meni, näin kun sujuisi myös kisoissa, niin ah mikä tunne:)

Kisoista puheen ollen, olen ilmoittanut meidät ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Riihimäellä 10.4. pitäisi sitten startata ensimmäinen rata, huh.

Saas nähdä mihin sarjaan Alma mitataan, toivottavasti on Mini.

Hösö, hösö, hösö..............

Agitreenit ei kyllä suju yhtään hyvin tällä hetkellä. Virtaa ja vauhtia riittää ihan meikäläisen kypsymisasteeseen saakka. Lähdössä odottaminen on yhtä tuskaa ja sitten viipeltää minne sattuu, etenkin kiipeemään A:lle. Ei malta yhtään kuunnella - ihan höselö.

Perjantaina mentiin Sannan, Milon ja Kamun kanssa Hyvinkäälle treenaileen ihan omin päin. Otettiin lähinnä irtoomisia, eteenlähetyksiä sekä putkeen menoa. Me harjoiteltiin myös tätä odottamista. Kyllä Alma sen tietää, ettei sais lähteä ennen käskyä, mutta kun ei malta niin ei malta. Otettiin myös keinua sekä kontakteja ja keppejä.

Tällaisia treenejä voitaisiin ottaa useammankin, niin saisi oikein kunnolla tahkota näitä muutamia asioita.

Lauantaina meillä ei ollutkaan treenejä kouluttajan toko-kisojen takia.

Hyvinkään treenit

Miten se voikin taas olla niin vaikeeta tuo lähdössä odottaminen ennenkuin saa luvan. Niin kauhee hinku on päästä radalle, ettei millään malta odottaa käskyä.

Video kertokoon harkoista enemmän.

Loppuviimeks vielä astuin Alman varpaille, kuuluu vinkasu videolle asti, onneks ei kuitenkaan käynyt mitenkään :)

Agia, rally-tokoa ja taas agia....

Keskiviikkona oltiin normaaleissa Jankk:n treeneissä. Tehtiin pienimuotoista rataa ja hyvinhän tuo Alma suorittaa, vaikka mulla vaikeuksia onkin juosta. Rengas oli vaan tällä kertaa ensin haaste. Hyppäsi pari ensimmäistä kertaa sivusta läpi, mutta kun muutaman kerran treenattiin siten, että Tea oli nakin kanssa vastassa renkaan toisella puolella, niin sujuihan se sen jälkeen ihan ongelmitta.

Putkeen irtoomista täytyy vaan enemmän ja enemmän treenata. Muuten oli kyllä hyvät treenit.

Tänään olikin sitten meillä oikein kunnon treenipäivä. Aamupäivällä mentiin ensin Rally-tokon ratatreeneihin. Ne ovat sellaiset kisamaiset treenit. Eli jokainen suorittaa radan kuten kisoissa ja "tuomari" arvioi ja pisteyttää suorituksen.

Mä sekoilin ihan täysin ja menin esim. spiraalin ensin pujottelemalla, kunnes yht´äkkiä tajusin, etteihän tätä näin kuulu mennä. No otin liikkeen uudestaan ja sitten jäin jotenkin pyörimään viimesen tötterön ympärille ja olin ihan sekasin:( Tästä tietenkin tuli virhepisteitä. Remmi kiristyi kerran, josta myös tulee virhepiste. Alma nuuskutti pujottelussa tötteröitä ja kerran istahti väärässä paikassa, joten näistä myös virhepisteitä.

Eli yhteensä saatiin pisteitä 79/100, joten hyväksytty tulos silti oli.

Tarkkuutta ja hiomista enemmän liikkeisiin, niin hyvä tulee. Ja vielä enemmän jos oppis itse lukemaan kyltit oikein, niin ei tarttis sekoilla radalla:)

Oli mukavat treenit, tällaisia haluaisin lisää.

Iltapäivällä suunnattiin sitte jälleen Hyvinkäälle agitreeneihin. Mun mielestä Alma on kyllä kehittynyt hurjasti eteenpäin, vaikka taukoa pidettiinkin. Taisi tehdä vain tauko hyvää. Teki taas radan kyllä tosi reippaasti ja kaikki esteet hyvin. Ei lähde enää säntäilemään mihinkään muualle, vaan keskittyy tekemiseen. Jos vaan meikäläisen polvi olis kunnossa ja vauhtia piisais, niin olisin kyllä erityisenkin tyytyväinen.

Tekis niin mieli jo koittaan kisaamista. Ens lauantaina olis Rima:n hallissa Riihimäellä epikset, josko koittais ensin mennä sinne kokeileen kuinka polvi kestää, uskaltaiskohan - jää nähtäväksi.

Hyvinkään treenit

Eilen aloitettiin myös jälleen agitreenailut Hyvinkäällä. Ajattelin aloittaa myös nämä treenit varovasti ja muutaman esteen kerrallaan, mutta iskikin kesken kaiken ahneus ja ruokahalu kasvaa syödessä. Niinpä juoksin koko pitkää rataa ja hyvinhän se sujui - treeneissä. Illalla sen ahneuden kyllä sitten huomasi, kipee oli polvi rasituksesta. Mutta väliäkös tuolla, en anna periksi! Se oli vaan hetkellistä, tänään on taas samanlainen kuin on ollutkin:)

Niin ja sitten itse treeneihin. Harjoiteltiin ensin valsseja oikein monen esteen kautta. Miten sekin tuntui niin vaikeelta taas meikäläiseltä. Sen jälkeen harjoiteltiin serpentiiniä. Se sujuikin jo paljon paremmin, Almahan kyllä osaa kunhan vaan osaa ohjata oikein. Näiden harjoitusten jälkeen tehtiinkin sitten koko pitkää rataa, johon nämä kuviot sisältyivät.

Todellakin uskalsin lähteä innoissani juoksemaan rataa, tosin aika hitaasti, mutta kuitenkin. Alma on kyllä NIIN innoissaan ja jää ihmettelemään mihin mä oikein jään, kun en yhtään pysy perässä. Mutta hienosti se menee...

Meillä on kyllä kaikki esteet tosi hyvin tällä hetkellä hallinnassa, mutta irtoomista irtoomista, sitä pitää treenata. Olisi se hienoa, jos voisi kauempaa lähettää esim. putkeen ja sinne menisi - ei tarvitsisi itse juosta läheskään niin paljoa :) Mutta siihen saavutukseen on kyllä rutkasti matkaa.

Treeniä treeniä enemmän treeniä - sitähän se on ja HAUSKAA :)

Tässä taas muutamia kuvia:

.......pallon noutoa...............

Agilitytreenit

Vihdoinkin pystyttiin taas aloittamaan agitreenit. Oon kyllä tosi tyytyväinen treeneihin ja varsinkin Almaan, vaikka puoliteholla treenailtiinkin. En vielä pysty kunnolla juoksemaan, joten mentiin minun tahtiini. Almalla kyllä olis virtaa riittänyt ja olisi varmaan mennyt koko radan vauhdikkaasti läpi. Mutta me otettiin rataa aivan pienissä pätkissä, pari-kolme estettä kerrallaan ja sitten palkka.

Ajattelin alkuun, että mitenkähän malttaa Alma rataa suorittaa, kun ei pitkään aikaan olla käyty. Kuvittelin, että se vaan häsää ja höslää ja menee menojaan, mutta ei. Niin mallikkaasti suoritti kaikki esteet keinua myöten, että olin aivan ihmeissäni. Ja vauhtia riitti ja oli aivan tohkeissaan kun taas pääsi mieleiseensä puuhaan, sen oikein näki:)

Rata oli kaiken lisäksi aika pitkä ja kaikki mahdolliset esteet laitettu: rengas, keinu, hyppy, A, putki, hyppy, ässä-putki, puomi, hyppy, putki (pimeeseen kulmaan meno), kepit, putki, hyppy, putki, hyppy, putki ja rengas.

Yksi putki oli laitettu kaaren muotoon ja siitä tosi taitavasti haki kepeille. Kepit sujui myös tosi mallikkaasti ja aika vauhdikkaasti suorittaa jo nekin. Putken pimeeseen kulmaankin meni aika jouhevasti.

Mutta irtoominen meillä on vielä kyllä aika iso ongelma. Alma ei meinaa millään irrota esim. putkeen, jos minä vähänkin käännyn eri suuntaan. Se kääntyy aina takaisin ja lähtee seuraamaan mua. Mutta kaikki aikanaan....

Mutta kaikenkaikkiaan olen tosi tyytyväinen taas tällä hetkellä, kunhan vaan sais itsensä eli polvensa kuntoon siinä määrin, että pystyisi taas juoksemaan.

Kisat odottaa..................

Agilityä, rally-tokoa ja trimmi

Hupsista kun aika kuluu nopsasti, eikä ole tullut tännekään kirjoitettua pitkään aikaan:(

Parisen viikkoa pidettiin lähinnä hiljaiseloa mun kipeytyneen polven takia. Mutta nyt on taas käyty pari kolme kertaa viikossa treenaamassa lähinnä ohjaustekniikoita sekä irtoamisia ja yksittäisiä esteitä. Pitkää rataa ei voida nyt treenata, koska polvi ei kestä juoksemista. Mutta hyvä näin, tulee hiottua näitäkin asioita oikein kunnolla ja moneen kertaan.

Tammikuussa tuleekin sitten pidempi tauko treeneihin, koska mun pitäis päästä silloin leikkaukseen (toivottavasti).

Mutta sitten aloitetaankin uudella innolla kevätkausi ja tauko tekeekin tosi hyvää välillä.

Trimmissäkin käytiin tällä viikolla ja nyt on taas komee "likka" :)

Tällainen karvaturri oli....

...ja tällainen komistus paljastui :)

Lauantaina oli sitten meidän ensimmäiset viralliset Rally-tokokilpailut. Jänskätti aivan valtavasti ennen kisaa, mutta ihan turhaan :)

Meillä onnistui kisat tosi hyvin ja saatiin hyväksytty tulos eli 87 pistettä (maksimi pistemäärä 100). Tehtiin vain ja ainoastaan yksi virhe ja sekin tuli siitä, kun Alma korjasi istumisessa asentoaan ja siitä napsahti 10 virhepistettä. Uusittiin liike ja siitä tulee lisää 3 virhepistettä. Eli siis yhteensä 13 virhepistettä. JES olen ylpeä :)

Sijoitus 17/31.

Rally-tokossa tarvii saada yli 70 pistettä, jolloin tulos on hyväksyttävä. Ja kun on saanut kasaan näitä hyväksyttyjä tuloksia kolme, nousee seuraavaan eli vaativampaan luokkaan (AVO). Me kisataan tällä hetkellä siis ALO-luokassa ja nyt sitten tarvitaan vielä kaksi hyväksyttyä tulosta, niin ollaan seuraavassa luokassa.

Tässä videoo kisoista.

Treeniä treeniä..

Lauantaina lähdettiin ensin päivällä kyläilemään Eevan ja Oskun luo. Sieltä mentiin sitten suoraan Hyvinkäälle treeneihin ja Eeva halusi lähteä mukaan katsomaan.

Tehtiin rataa pienissä pätkissä erilaisia ohjauskuvioita harjoitellen. Pari ensimmäistä kertaa sujui ihan hyvin ja Alma seurasi reippaasti, vaikka tankattiin joitain kuvioita. Lopuksi tehtiin vielä pieni rata, jossa mukana oli myös keinu. Keinulle asti Alma meni ihan hyvin, mutta sitten siihen tyssäsi. Ei mennyt keinua vaan rupesi katselemaan ympärilleen, missä se Eeva on ja juoksi hänen luokseen ja istui viereen kuin tatti. Ei tullut vaikka kuinka houkuttelin vaan katsoi vaan Eevaa ja istui niin ylväänä vieressä. Aivankuin Eeva olisi pyytänyt sivulle istumaan:)

No ei auttanut muu kuin hakea se yrittämään uudelleen, mutta eipä mennyt keinua, vaikka yritin nostaa sen siihen. Rimpuili vaan ja juoksi takaisin Eevan luo. Jätettiin sitten suosiolla koko keinu. Mistä taas moinen johtui, tiedä häntä.

Muuten oli ihan onnistuneet treenit:)

Keskiviikkona aloitettiin sitten Jankk:ssa talvikausi sisähallissa. Meillä onkin kaksi ohjaajaa Tea sekä Minttu, jotka vuorottelevat joka toinen viikko. Meitä onkin tässä ryhmässä onneksi vain 4 koirakkoa, joten treeniaikaa jää mukavasti jokaiselle.

Nyt olikin aikamoinen hyppyrata, jossa piti tehdä välistävetoja, takaakiertoja, sylkkäreitä ym. Aikamoista pyöritystä oli:) Mutta aina tulee hieno onnistumisen tunne, kun joku pitkän vääntämisen jälkeen onnistuu:)

Tänään aloitettiin sitten taas uusi kurssi Best In Areenalla Lempäälässä. Se on päiväkurssi, joka sopii meille kuin nenä päähän.

Jokaiselle on varattu 20 min treeniaikaa. Päivi oli tehnyt pitkän radan, jossa oli kaikki mahdolliset esteet. Ja taas tapahtui sama kuin lauantainakin eli ei mennyt keinua. Otettiin se sitten hihnan kanssa erikseen ja kyllä Alma sen sitten kiipesi. Ihmeellinen juttu:)

Rata oli kyllä aika vaikea ja monenmoista pyöritystä treenattiin. Muuten sujuu kyllä hyvin, mutta meikäläinen hosuu kyllä ihan hirveesti. Mutta ku ei osaa:(:(

Koitin sitten lopuksi ottaa vielä erikseen toisella kentällä keinua. Ei mitään ongelmaa enää. Mentiin se monta kertaa ja aivan hyvin taas kiipesi, eikä mitään pelkoa. En tiedä mistä tällaiset välillä johtuu, kun ei mun mielestä mitään ole tämän keinun kanssa viime aikoina tapahtunut. Mutta nyt näyttää taas siltä, että se sujuu. Tiedä häntä sitten taas ensi kerralla kuitenkaan, niin arvaamattomia nämä koirulit ovat:)

Mutta oli kyllä mukavat treenit nämäkin, ensi viikolla nämä treenit ovatkin perjantaina päivällä,

Tällä hetkellä käydään siis kolme kertaa viikossa agitreeneissä:) Ja lisäksi on joka toinen sunnuntai vielä Rally-tokoa :)

Olenko ahne?

Agilityä "sijaisohjauksessa", vierailua, rantalenkkiä

Raskas flunssainen viikko takana. Nyt rupeaa jo onneksi helpottamaan.

Lauantaina oli Miljan agilityn ohjauskurssi ja mietinkin tosi pitkään menemmekö ollenkaan. Päätin sitten kuitenkin, että mennään katsomaan ja opettelemaan pelkästään ohjauksia, radalle juoksemaan minusta ei ollut.

Mutta onneksi Sanna oli niin ihana ja lupautui ohjaamaan Almaa radalla. Menin itse kentän laidalla olevaan koppiin piiloon ja seurasin ikkunasta miten käy:) Hienosti Alma lähti Sannan mukaan ja suoritti rataa upeesti Sannan ohjauksessa. Mutta heti kun Sanna pysähtyi, niin Alma silpaisi kovalla vauhdilla kentän laidalle katsomaan: missä äiti, missä äiti?? Mutta kun ei näkynyt, niin pakkohan se oli takaisin Sannan luo mennä. Ja taas hyvin seurasi, mutta jälleen kun Sanna pysähtyi, niin sama juttu taas, kauheella vauhdilla etsimään mua. Likat nauroi, että Alma oli sen näköinen että: helvetti ei sitä täällä oo, pakko mennä takas Sannan luo :)

Mutta oli hienoo nähdä, että hyvin seuraa muitakin radalla, kunhan vaan itse pysyn piilossa. Kiitos Sannalle, ettei Alman tarvinnut tyytyä vain autossa olemiseen:)

Lauantain normaalit agitreenit Hyvinkäällä jätettiinkin sitten suosiolla väliin.

Tänään käytiin "vierailulla" Ruukilla. Vietiin kynttilöitä naisille ja samalla nähtiin muutamat tutut. Mimmin luona oltiin porttitoimistossa sisällä ja ihmetystä riitti Almalla:) Kuvaansa ihasteli tiskin peilatusta seinästä:)

Sen jälkeen mentiin vielä pitkälle rantalenkille. Jätettiin auto linnan kohdalle ja lähdettiin käpsyttelemään pitkin rantaa, aivan upea aurinkoinen syysilma.

Muutaman kuvan napsasin reitin varrelta.

Agilityviikonloppu

Viikonloppu menikin ihan agilityn merkeissä:)

Lauantaina oltiin normaalisti Hyvinkäällä harkoissa ja tehtiin taas monenmoista kuviota. Ensin treenattiin pätkissä erilaiset ohjauskuviot ja sen jälkeen suoritettiin koko rata. Erja olikin tällä kertaa suunnitellut aika kinkkisen radan, jota oli ihan mukava treenata. Paitsi että jotain ihmeellistä taas on, kun Alma ei meinaa irrota putkeen ollenkaan, vaikka ennen se on ollut lemppari. Käy vaan putken suulla kurkkaamassa ja tulee lujaa takaisin, outoa!

Sunnuntaina oltiin Heidi Karangon koulutuksessa. Olikin tosi pitkä päivä, mutta antoisa. Saatiin paljon hyviä neuvoja ja treenattiin sellaisiakin kuvioita, joita ei ennen ole opeteltu. Nyt täytyisi vaan päästä heti niitä treenaamaan, jotteivät unohtuisi. Vaan niinhän se ainakin meikäläisellä on, että kun rataa mennään, niin ei niitä neuvoja ja ohjeita enää muista, menee höseltää vaan omiaan.

Ja jälleen kerran oli putkeen meno vaikeaa. Treenattiin sitäkin ihan erikseen siten, että minä lähetin Alman putkeen ja Heidi oli putken toisessa päässä nakin kanssa. Ihan ihmeellistä mikä tässä putkessa nyt mättää? Heidi totesikin, että tällaisia aina välillä tapahtuu ja niitä pitää vaan sitten ominaan treenata ja tehdä siitä asiasta hauska juttu.

Olin kyllä tosi tyytyväinen tähän koulutukseen. Almalla vaan ei riittänyt oikein intoa eikä vauhtia lainkaan. Koko aamupäivän Alma riehui ulkona itsensä väsyksiin, jonkun ihme hepulikohtauksen taas sai ja sitä kesti parisen tuntia. Paineli pitkin pihaa possu suussa kuin tuulispää, eikä meinannut loppua tulla ollenkaan. Sitten vielä poikkesi Nakki ja Teppo ja tietty piti niillekin näyttää, kuinka kovaa pääsee:) Tottakai se oli sitten iltapäivällä ihan puhki ja väsynyt, niin ei paljon agilityt kiinnostanu:)

Tämä kouluttaja Heidi lähtee tällä viikolla Saksaan agilityn MM:iin, joten huippukouluttaja saatiin meitä kouluttamaan:)

Tsemppiä kisoihin:)

Tilattiin Sannan kanssa tässä taannoin upeat treenitaskuliivit ja tänään ne vihdosta viimein tuli.

Alla kuva mun liivistä.

Vierailua ja agilityä

Maanantaina käytiin päivällä Areassa naisia moikkaamassa. Alma oli tosi kiltti ja reipas. Oli kaveria kaikkien kanssa ja kävi moikkaamassa jokaista, aivankuin tuttuja olisivat olleet. Etenkin Riitta-Leena oli aivan "hulluna" Almaan ja leikitteli sen kanssa:) Outo paikka kun oli, niin kiinnosti joka asia ja meinasi jopa "varastaa" Kirsi-Marjan karkit:) Mitäs oli jättänyt ne näkysälle;)

On meillä vaan kiltti tyttö:D. Oli kyllä kiva vierailu:)

Illalla mentiin ulkokauden viimeisiin agiharkkoihin. Meillä oli vähän niinkuin grande finale ja radanpätkä oli lyhyt, mutta ytimekäs. Harkat sujui yllättävän hyvin ja oli tosi mukavat:)

Treenattiin vielä Alman kanssa itsenäisesti keinua sekä kontakteja keinulla ja puomilla. Keinussa meillä ei ole enää mitään ongelmaa, sujuu vallan mainiosti. Ja kontaktiktin rupeaa olemaan aikalailla hanskassa.

Joten näin ollen voisi hyvinkin ruveta jo kisaamaan. No 4.10. on seuraavat ränkkärit vielä ulkokentällä ja ajattelin olla rohkea ja kokeilla jo 1.luokan rataa:)

Siinähän sen sitten näkee onko meistä vielä oikeisiin kisoihin.

Kisakirja on kyllä jo hankittuna:)

Nyt odotellaan vain mihin ryhmään päästään talvikaudeksi harkkaamaan:D.

Rally-tokosta tuli jo tieto, että jatketaan joka toinen sunnuntai.

Niin ja viralliset Rallytokokisathan on 20.11. johon ollaan ilmoitettu osallistuvamme. Saas nähdä miten meitin käy, osallistujia ALO-luokassa on kuulemma paljon.

Nami nami iso luu..............

Agilityä, agilityä ja ränkkärit

Hups onpas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta:)

Viime maanantaina oltiin normaalisti treeneissä ja treenattiin 2-3 luokan rataa, joka oli viikonlopun agikisoissa. Meille kyllä nämä radat tuntuvat vielä melkoisen vaikeilta, mutta jotenkuten niistä aina selviää, kun Marjo kädestä pitäen neuvoo:)

Marjo yrittääkin kovasti meitä saada jo kilpailemaan virallisissa kisoissa ja rupeaa kuulemma meitä enemmänkin patistamaan siihen:)

No aika näyttää, milloin olen valmis siihen mittelöön. Tällä hetkellä riittää aivan hyvin nämä möllikisat:)

Keskiviikkona oltiin sitten Hyvinkäällä ja siellä treenattiin ensin eriliaisia ohjauskuvioita ja sen jälkeen mentiin koko rata. Että voi jotkut ohjaukset olla tosi vaikeita mennä tuonne tajunnan syövereihin. No aikansa kun niitä hioo, niin rupeaa pollakin tajuamaan, mutta ei niitä sitten taas enää radalla muista:)

Almalla kyllä riittää vauhtia ja virtaa:)

Sunnuntaina lähdettiin aamusta Miljan ohjaamalle lisäkoulutukselle. Siellä Milja oli suunnitellut kaksi erilaista rataa, toinen vähän helpompi ja toinen vaikeampi. Ensin tehtiin helpompi rata ja siinä sai juosta oikein itsensä henkihieveriin, nimittäin meikäläisellä kun toi kunto ei ole oikein parhaasta päästä. Pitää kuulemma ruveta treenaamaan spurtteja:):) No just joo!

Vaikeammassa radassa me treenattiinkin vain niitä eroavaisuuksia helpompaan rataan.

Ihan kivat treenit oli nämäkin:)

Maanantaina eli eilen oli sitten vuorossa agiränkkärit Janakkalassa. Minimölleissä oli 11 osanottajaa ja me sijoituttiin 5. Tehtiin kyllä nollarata ja alitettiin ihanneaikakin ihan runsaasti, mutta jostain kumman syystä Alma oli tosi hidas. Ihmettelin suuresti, koska sillä yleensä on vauhtia ihan riittämiin. Mutta ihan hyvin siis meni:)

Ränkkäreistä on video täällä.

Mutta sen olen huomannut, että kesän aikana jotain outoa on tapahtunut täällä Janakkalan ulkokentällä. Nimittäin joka kerta kun sinne mennään, on Alma aivan altavastaajana ja rupeaa vapisemaan ja on aivan outo, eikä menisi lähellekään kenttää. Saatikka että toiset koirat kiinnostaisi sen enempää. Olen tullut siihen tulokseen, että kun se oli kipeänä, niin varmaan on harkoissa sattunut tai tuntunut epämiellyttävältä ja nyt se yhdistää ne kivut ja tämän kentän?? Muuta syytä tähän en keksi, koska missään muualla treeneissä tätä ei ole tapahtunut. Eilenkin meni vain mielellään häkkiinsä, eikä kiinnostanut tulla sieltä pois:(

No onneksi kuitenkin sitten tulee radalle, ettei ihan väkisin tartte sinne repiä, mutta outoa on.

Seuraavat ränkkärit onkin Lempäälässä 18.9.

Agilityä, trimmiä, punkki

Nyt ollaan taasen pitkän tauon jälkeen aloitettu treenailut. Maanantaina ja keskiviikkona oltiin agitreeneissä. Olin varma, että treeneistä ei tule mitään, koska Almasta on tullut niin villi ja kuvittelin, että se vaan hösöttää omiaan kentällä. Jo siitäkin syystä, että ei olla pitkään aikaan oltu missään. Mutta aivan väärässä olin. Ensinnäkin kun päästiin kentälle, se jostain syystä pelkäsi aivan mielettömästi ja vapisi ja olisi vain halunnut mennä takaisin autoon. Oli aivan outoa käytöstä, ei mennyt edes Miloa eikä Kamua moikkaamaan, vaan käänsi selkänsä ja istui kauempana ja tärisi.

Olin kyllä aivan ihmeissäni.

No mutta sitten kun päästiin itse asiaan eli suorittamaan rataa, niin käytös oli aivan toista. Oli niin vietävän innoissaan ja suoritti radan tosi mallikkaasti ja vauhdilla. Ei onneksi minkäänlaista epäröintiä eikä omaa häsellystä:)

Keskiviikkona Hyvinkäällä oli myös intoa täynnä ja sielläkin suoritti kaikki tosi hyvin. Se on oppinut lukemaan mua tosi hyvin.

Tauko teki varmaankin tosi hyvää, koska mun mielestä Alma oli näissä treeneissä parempi kuin koskaan ennen. Mutta toisaalta sehän on reppana ollut koko kevään taas tosi kipeäkin, joten sekin on vaikuttanut.

Mutta MUN pitää jotain ruveta tekemään, ei nimittäin enää tahdo perässä pysyä:)

Mutta mielissäni olin, että treenit sujui taas yllättävän hyvin:)

Tästä on hyvä suunnata taas ränkkäreihin perjantaina:)

Tiistaina oltiin Annella välitrimmissä ja nyt on taas pimu niin tyylikäs ja siisti:)

Ja hyi että, löysin punkin keskiviikkona Alman lapaluiden kohdalta. Oli ensimmäinen punkki, jonka näin, ennen ei ole moisia vielä ollutkaan. Laitoin sitten taas heti punkkilääkettä Bayvantic vet, kun edellisen vaikutus oli jo mennyt umpeen. Toivottavasti ei enää tarvi niitäkään nyppiä:)

Agilityä ja kavereita

Eilisissä agiharkoissa treenattiinkin pääasiassa putkeen menoa "pimeästä" kulmasta, takaaleikkausta kepeille sekä jaakotusta. Ensin alkuun ei putkeen meno onnistunut, mutta parin harjoituskerran jälkeen sujui kyllä hyvin. Sen sijaan takaaleikkaus kepeille ei onnistunut lainkaan. Kovin tuntui olevan vaikeata, Alma haki aina sisään keppien väärältä puolelta. Sitä hinkattiin vaikka kuinka monta kertaa, mutta ei. Sitä täytyy nyt treenata kotona ja sain Marjolta vinkkejä miten tehdään.

Jaakotus onnistui sentään aika hyvin ja lopuksi oli vielä pitkä irtoamissuora, jonne loppuun heitettiin lelu, meidän tapauksessa pallo.
Kivat treenit oli:)

Aamulla käytiin taas Popin ja Lillin kanssa metsässä, niinkuin monena aamuna muulloinkin. Mukana oli myös Jaakko sekä Maijan tyttärenpoika Pepe. Vihdoinkin muistin ottaa kameran mukaan, mutta eipä nuo kuvat nyt kovin hääppöisiä ole. Eipä niistä liikkeestä mitään kuvia saanut, mutta kun pysähdyttiin penkille, niin jotain sentään sai.

Tässä koko kolmikko:)

Popi

Lilli ja Popi

Kummastuttaa hämmästyttää....

Perin kummallista tuo keinun harjoittelu kyllä on. Toisinaan onnistuu keinulle meno kuin vettä vaan ja toisinaan ei sitten millään. Nimittäin maanantain harkoissahan Alma ei suostunut sitten millään menemään sitä ja sitten taas eilisissä harkoissa ei ollut mitään ongelmaa. Kiipesi keinulle niinkuin olisi sitä aina tehnyt sujuvasti:) Onko keinuilla jotain eroa, vai mistä pelko joskus tulee? Mene ja tiedä näiden aivoituksia:)

Mutta hyvä tietysti, että edes joskus uskaltaa sen mennä. Eiköhän se joskus ala sujumaan, mutta aikaa se vaatii:)

Tänään käytiin mummulla kyläilemässä.

Alla kuvasatoa Pekolan mailta:

Agilityn uusi ryhmä

Eilen vaihdettiin agilityssä ryhmää. Nyt ollaan Marjon koulutuksessa kisaavassa ryhmässä, joka tosin on 1lk tasoinen. Ensin kyllä ajattelin, että ryhmä on meille aivan liian vaativaa ja hieman jännittikin mennä ensi kertaa, mutta ei se ainakaan ihan heti mahdottomalta tuntunut:)

Tehtiin tosi pitkä ja aika vaikeakin rata, siihen nähden mitä me ollaan ennen harjoiteltu. Mutta ei se nyt loppujen lopuksi niin kauhean kauhean huonosti kuitenkaan mennyt:) Rataan tutustuessa kyllä ensin tuntui, ettei siitä mitään tule. Radan suorittamisen jälkeen kyllä hiottiinkin muutamaa kohtaa oikein huolella. Keinukin oli radalla, mutta sitä Alma ei jostain syystä suostunut kiipeämään ollenkaan. Nostin Alman sitten puoleen väliin ja siitä nakkien avulla saatiin se alas. Tehtiin näin vain muutama kerta ja jatketaan sitä taas ensi kerralla. Mistä lie tämäkin johtui, kun sitä nyt viime aikoina kuitenkin on kiivennyt?

Marjon kommentti meidän suorituksesta oli, että ollaan aivan "erinomainen paketti" :-) Toisti tätä muutaman kerran ja täytyy olla tyytyväinen, ettei heti alkuun töpätty ihan kauheasti:)

Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän ryhmän vaihdokseen ja Marjon koulutukseen. Nyt tuntuu siltä, että tässä voisi vielä vaikka kehittyäkin eteenpäin:)

Agia, agin lisäkoulutusta ja lääkäriä

Laiskuus on tainnut iskeä, kun ei tahdo tännekään saada enää mitään kirjoitettua:)

Viime viikolla käytiin normaalit agitreenit. Maanantain treeneissä meitä olikin paikalla vain kaksi koirakkoa, joten treenaamaan kyllä ehdittiin paljonkin. Pia tekikin pitkän radan ja tahkottiin etupäässä "niistoa".
Keskiviikon treeneissä opittiin uusi termi ja tekniikka "Jaakotus". Tehtiin paljon muitakin ohjausharjoituksia, mutta ei muista enää niin pitkälle kaikkea:)

JA yllätys yllätys taas lääkärissä! Eli Alman juoksun loppumisesta oli kulunut jo 3 viikkoa ja olen ihmetellyt ja miettinyt, miksi sen pimpsa on ihan niin kuin tötteröllä ja aina pissaamisen jälkeen aivan kuin valuttaisi liman tapaista. Suuresti ihmettelin myös TAAS sen väsymystä ja alakuloisuutta, ei muuta kuin nukkui vaan.
Vihdoin soitin sitten keskiviikkona lääkärille kysyäkseni, tarviiko olla huolestunut ja pyydettiinkin heti näytille.

Ell katsoi ultralla kohdun ja otti myös papa-kokeen. Todettiin kohdun limakalvon tulehdus ja saatiin siihen antibioottikuuri sekä tulehduskipulääkettä. Onneksi ei kuitenkaan mitään märkäkohtuun viittaavaa vielä ollut. Mutta tämä endometriitti kuulemma uusii helposti seuraavan juoksun yhteydessä ja saattaa johtaa märkäkohtuun. Sen takia lääkäri suosittelikin kohdunpoistoleikkausta ennen seuraavia juoksuja. Jos tähän päädyn, niin ajankohta olisi elokuussa. Ilmeisesti näin tehdäänkin.

Lauantaina oltiin sitten agilityn lisäkoulutuksessa. Se kesti neljä tuntia ja meitä oli paikalla 8 koirakkoa. Ensin käytiin läpi edellisen kerran suorituksista videot. Analysoitiin virheet ja onnistumiset kaikkien suorituksista. Mehän ei oltukaan paikalla, joten meistä ei videota ollut. Tämä analysointi kesti tunnin ja sen jälkeen rakennettiin tosi pitkä rata. Onneksi radasta tehtiin myös helpompitasoinen, jota me sitten treenattiin. Myös nyt otettiin videot jokaisen suorituksesta ja ne käydään läpi ensi kerralla.
Alma oli kyllä tosi väsyneen oloinen ja yllättävän hidas radalla. Sehän on yleensä kuin tulta ja tuppuraa ja vauhti on hirmuinen, mutta liekö nyt osasyynä lääkitys ja vielä hieman kipeäkin. Ei sillä ollut kyllä minkäänlaista innokkuutta eikä vireyttä koko radalle.
No heinäkuussa seuraavan kerran.......

Agiharkkoja

Maanantain treeneihin mennessä matkalla satoi vettä aika rajusti ja ajattelin, että mitähän mahtaa treeneistä tulla. Onneksi sade taukosi, mutta kenttä oli kyllä aika liejun ja vesilätäköiden peittämä. Siitä nämä ulkoharkat on kyllä kurjia, kun ei koskaan tiedä ilmoista. Aurinkoisilla ja kuivilla ilmoilla kyllä on mitä mahtavin harkata ulkona.

Treenattiin rataa, jossa oli hyppy, hyppy, puomi, pituus, muuri, kepit, putki, keinu ja hyppy. Otettiin ensin alkuun keinu ihan omana itsenään. Pyysin Piaa pitämään keinua niin, että se ei rämähdä, mutta Alma olikin niin nopea, että ei keritty tekemään yhtään mitään, kun se jo pinkaisi vauhdilla keinulle ja ilmalento oli mitä mahtavin, kun se hyppäsi toisesta päästä ilmaan. Olin tämän jälkeen aivan varma, että siihen taas jää keinuharjoittelu, mutta ihme ja kumma eikun uudestaan vaan:) Nyt kerittiin sentään mekin jo mukaan ja hienosti mentiin muutama kerta:) Täytyy vaan olla itse tarkkana, ettei se pääse enää toiste yksin sille juoksemaan. Se kun ei vielä osaa odottaa keinun toisen pään laskeutumista vaan ryntää suin päin loppuun asti, sillä kun on niin kova vauhti siinäkin.

Tämän jälkeen suoritettiin rataa, mutta me ei otettu tälle pätkälle sitten keinua ollenkaan. Putkesta suoraan keinulle, niin siinä olis voinu käydä vaikka kuinka hassusti:)

Keskiviikon treeneissä harjoiteltiinkin ohituksia/kuljetuksia lyhyellä radanpätkällä. Tällaisia ei olekaan ennen vielä treenattu. Ei siis mentykään kaikkia esteitä, vaan piti ohjata jonkun esteen ohi. Oli laitettu niin, että oli vierekkäin muuri, hyppy, hyppy ja hyppy. Putkesta piti hypätä muurille ja siitä ensimmäinen hyppy ohi ja kaksi muuta piti hypätä. Ensimmäinen suoritus meiltä sujuikin ihan nappiin ja Alma ohitti ekan hypyn hyvin ohjauksen mukaan. Mutta kun sitä enemmän hiottiin, niin joka kerran hyppäsi kaikki hypyt, eikä ollut mun ohjauksista moksiskaan:) Siis mä en tietenkään osannut, siitähän se kiinni oli!

Siitä jatkettiin sitten putki, hyppy, hyppy takaa, välistäveto, hyppy, putki ja kepit. Tämä kuvio onnistui taas ensimmäisellä kerralla hyvin, joten sitä ei sitten enempää otettukaan, jotta jäi hyvä maku onnistumisesta:)

Lopuksi treenattiin vielä kontakteja puomilla ja A:lla.

Mahtavat helleilmat on tällä erää ohi ja nyt sataa loikottaa, joten on aikaa taas vähän päivittää tätä blogiakin.
Keskiviikkona aloitettiin myös Hyvinkäällä kesän agilitykausi. Pari uutta koirakkoa oli tullut ryhmäämme. Treenattiin taas pääasiassa erilaisia ohjausliikkeitä mm. takaaleikkauksia ja välistävetoja. Otettiin myös kontakteja sekä viimeiseksi tehtiin pienimuotoinen rata, jossa pääasiana oli kepit ja niihin sisääntulo molemmin puolin. Täytyy kyllä taas todeta, että tämä asia meiltä sujuu kyllä erinomaisesti:) Alma hallitsee kepit hyvin sekä osaa jo hyvin hakea sisääntulon kepeille:)

Mallu tuli myös kotiin reissultaan jääkiekon MM:stä Saksasta ja voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun Alma Mallun näki:) Itku ja vinkuna oli mahtava, ei meinannut loppua tulla:)
Ihania tuliaisiakin tuli: Urmeli ja Rokkinalle:)