Viikon treenit

Torstaina oltiin tokoilemassa. Meitä olikin paikalla vain kolme koirakkoa, joten saatiinkin henkilökohtaisempaa ja tehokkaampaa opetusta. Aloitettiin paikkamakuulla ja siinähän meillä on vieläkin paljon treenaamista. Menee kyllä hyvin maahan ja jääkin paikalleen, mutta ei malta kauaa olla. Sainkin ohjeen, että en annakaan "nakkia" maahanmenosta, vaan palkkaan vasta kun on vähän aikaa ollut paikallaan. Teinkin sitten näin ja heti malttoi pysyä paikallaan kauemmin, tosin olin aika lähellä. Treeniä vaan lisää, vaikka kotona tämä homma toimii kyllä paljon paremmin.

Sitten oli seuraamista vauhdin muutoksissa. Tämä kyllä sujuu tosi mallikkaasti. Otettiin vielä ruutua ja tokohyppy. Ruutuhan on meille aika uusi juttu ja treenataan vasta lelun hakemista ruudusta. Tokohyppy sujuu kyllä tosi mallikkaasti ja Alma jää myös toiselle puolelle hyvin seisomaan ja odottaa niin kauan kunnes olen vieressä ja annan luvan istua. Mahtavaa, siis jotain oikein positiivistakin havaittavissa:)
Oli taas kyllä hyvät treenit:)

Niin ja ihme ja kumma tapahtui: Kun lopetettiin tokoilut mentiin puomin ohitse, joka oli seinän vierustalla, ja kas kummaa Alma kiipesi puomin päälle itsekseen ja siitä alas:):) TÄH! Siis sehän on tätä telinettä pelännyt agilitytreeneissä, eikä ole suostunut menemään siitä ja nyt ei oltu edes agilityssä! Vai ajatteliko Alma, että nyt voin sen tehdä, kun ei ole pakko:)
No hyvä, ajattelin tässä vaiheessa, että katsotaan miten käy agilitytreeneissä.

Perjantaina sitten mentiinkin agiharkkoihin. Meitä oli sielläkin paikalla vain kolme koirakkoa. Hyvä juttu, kerittiinkin siten paljon enemmän treenaamaan. Kouluttajana meillä olikin tällä kertaa Timo. Tehtiin aika pitkäkin ja haastava rata (ainakin meille tai siis mulle). Hyppy, hyppy, jyrkästi vasemmalle rengas, putki, kepit, hyppy, hyppy, rengas. Hypyt oli 35 cm korkeudella, eikä tuota mitään vaikeuksia. Almalla oli vauhtia kuin pienessä kylässä ja Timo kehuikin sitä, että se on kyllä ihan omiaan agiradalla ja siitä kehittyy kyllä mainio agikoira, kunhan vaan ohjaaja pysyisi perässä ja osaisi ohjata:) Mun ohjaukset kun oli vähän sitä sun tätä, kun en millään osannut ohjata ajallaan, kun Alma oli jo vieressä ihmettelemässä, että mihin sit? Välillä menin päin aitojakin, kun yritin olla nopee:):) Alma meni kyllä radan tosi mallikkaasti ja siis vauhdilla, kun vähän sain skarpattua itteeni. Kepitkin sujui yllättävän hyvin, tosin käsiohjauksella vielä.

Kerittiin tekemään vielä toinenkin hieman erilainen rata, jossa oli lisänä muuri ja keppien tilalla oli puomi. Hienosti Alma senkin radan suoritti, mun töppäilyjen jälkeen:) Puomikin sujui eikä mitään pelkoja ollut. Ja kun minä en kerinnyt vielä puomin toiseen päähän, kun Alma jo siellä oli, niin se tuli takaisin puomilla mua vastaan:) Että sellaista ohjausta. Sainkin taas noottia, että liikkua pitäis vähän ripeemmin ja miettiä etukäteen, miten ohjaa:) Hypyt oli tehty niin, että olisi pitänyt valssata, mutta eihän se multa onnistunu. Siis ihan hirveen näköstä varmaan:)
Mutta ehkäpä mäkin vielä jonain päivänä jotain osaan........
Olin kyllä tyytyväinen treeneihin, koska saatiin enemmän treeniaikaa ja näin ollen oppiikin enemmän....

Agitreenit

Eilen oltiin taas agiliitelemässä. Meitä olikin paikalla nyt 6 koirakkoa, joten treenausaikaa ei paljon jäänyt koiraa kohti. Kun vielä ensin menee aikaa alussa telineitten kantamiseen ja radan rakentamiseen, niin tunti on kyllä aivan liian lyhyt aika. Harmi kun en osaa piirtää tänne mitään rataa. Neuvoiskohan joku miten tänne yleensäkin saa piirrettyä?

Meillä oli taas hieman erilainen ratajärjestys kuin muilla, koska jätettiin keinu väliin. Renkaasta aloitettiin ja siitä oikealle putkeen, toiseen putkeen, hyppy ja puomi. Hyvin kyllä sujuu renkaasta putkeen menot ja hypyt, ja vauhdilla (huh meikäläisen kunto), mutta puomi teki taas tenän. Radan rakentamisessa laitettiin hämäykseksi putki puomin alle siten, että hypystä voisi mennä suoraan putkeenkin eikä puomiin. No tietty Almahan se meni putkeen, koska se on niin kivaa:) Puomille ei taaskaan suostunut, mutta ei myöskään pelännyt sitä. Tiesi mokoma, että yritän sitä nostaa siihen puomin päälle, niin eiku lujaa putkeen ja vähän kierroksia keskellä hallia ja taas takasin putkeen ja kovaa. Sellasta piirileikkiä meillä oli vähän aikaa:) Almasta se oli kyllä mukavaa leikkiä:) Sain sen sitten kuitenkin kiinni ja nostettua puomin päälle ja siitä meni reippaasti alas, eikä vapissut eikä tarrautunut muhun kiinni kuten viime kerralla. Ei siis onneksi pelännyt sitä ollenkaan:) Tehtiin näin muutama kerta, ehkäpä se siitä taas rupeaa sujumaan:)
Siis selvästi teki vaan kiusaa, eikä viitsiny kiivetä puomille:)

Otettiin vielä kepit itsenäisesti ja kun minäkin jopa olen hieman oppinut miten sitä ohjataan, niin aika hyvin nekin sujuivat:) Ja sitten vielä lopuksi iloinen ja vauhdikas putkeen meno, että jäisi hyvä mieli treeneistä ja koska putki on niin über-juttu:):)

Tokossa ja trimmissä

Aamupäivällä lähdettiin taas tokoilemaan.
Ensin treenattiin paikallamakuuta. Voi Alma-kulta malttia, malttia, malttia - sitä kun saisi jostain revittyä, niin hyvin menisi. Hyvin nimittäin jäi paikalleen makaamaan, mutta ei sitten millään malta olla kauaa, vaan täytyy nousta ylös ja tulla mun luo. Kävin monen monituista kertaa palkkaamassa. Kotona on parhaimmillaan ollut paikalla 1½ min ja se on saavutus se:) Normaalisti kun kotona tätä treeniä tehdään, niin on malttanut olla paikalla puolesta minuutista minuuttiin. Mutta siis treeneissä hyvä kun 15 s malttoi olla paikallaan. Treeniä vaan lisää..

Sitten treenattiin noutokapulan pitämistä suussa. Almahan ei tätä vielä osaa, mutta hyvin nosti kapulan maasta ja antoi minulle (nakin toivossa).

Sitten sai taas jokainen henkilökohtaista opastusta haluamaansa asiaan. Meillä oli taas tuo sama kuin edelliselläkin kerralla eli liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Anne halusi nähdä lähinnä, olenko minä tehnyt läksyni:) Pysähtyminen ja maahan meno kyllä sujuvat ihan hyvin, mutta Alma ei jää paikalleen vaan lähtee heti seuraamaan. Sain taas tosi hyviä neuvoja tähän asiaan.
Eiku treeniä lisää.......

Lopuksi mentiin vielä ulos ja jokaisella oli oma tunnistuskapula ja Anne piilotti kapulan metsikköön (ihan lähelle) ja se piti koiran hakea. Hyvin haistoi Alma tämän ja otti suuhunsa, hyvä:)

----------------------

Meillä oli vielä iltapäivälle varattu trimmi. Lähdin shoppailemaan sillä välin, kun Alma oli trimmissä ja meinasin pyörtyä, kun menin hakemaan sitä! Hitto, oli ajellut koneella , kun pohjavillat olivat kuulemma liian pitkiä, eikä saanut niitä nypittyä?!!! Nyt on Alma ihan kalju ja palelee:( Voi prkl!!!!

Täytyy vissiin laittaa turkki päälle, kun lähdetään lenkille!

Ennen trimmiä - oikea karvakuono:)

Trimmin jälkeen - lähestulkoon kalju!!

Pelkkää nahkaa selässä!!!!!!

Palkka raskaan päivän jälkeen:)

Väsyttää ja palelee:)

Jälkitarkastuksessa

Tänään käytiin eläinlääkärillä vielä jälkitarkastuksessa tulehduksesta.
Alma kontrolloitiin ultraäänellä kohdun limakalvon tulehduksen sekä virtsatulehduksen vuoksi. Rakko ja kohtu olivat rauhalliset. Almalta otettiin myös kystosenteesi eli nahan alta suoraan rakosta virtsanäyte, jossa todettiin edelleen vielä runsaasti bakteereita ja myös veriarvot osoittivat tulehduksen. Eli siis virtsatietulehdus jatkuu edelleen:(
Edellinen antibioottikuuri ei siis ole tepsinyt tähän tulehdukseen. Sen sijaan onneksi kohdunsuutulehdus on parantunut.
Nyt sitten on jälleen uusi antibioottikuuri päällä ja vielä joudutaan viemään virtsanäyte kaksi päivää kuurin loppumisesta. Toivotaan, että tämäkin tauti rupeaisi sitten jo hellittämään:)

Täytyy kyllä TAAS kerran todeta ja ihailla kuinka kiltti Alma on lääkärissä. Vaikka vapina oli aivan hirmuinen (pelkäsi raukka niin paljon), niin silti TOSI kiltisti antaa kaikkea tehdä. Vaikka kuinka pistellään ja käännellään selälleen ym., niin ääntäkään ei päästä eikä rimpuile. Hienoa Alma, kiltti tyttö:)

Lääkäristä tullessa poikettiin vielä mummulla kahvilla.
Ja kyllä kiinnostaa mikä ihme siellä häkissä taas on:) Kauhea uikutus ja poru: miksei se tuu pois tuolta:) Mikki on ihan yhtä ymmällään:)

Huonoja kuvia kamerakännykällä







Silmät??

Agitreenit

Nyt sitten alkoi meilläkin "agilitykausi" sisähallissa ja kestää jouluun asti. Meitä oli paikalla 5 koirakkoa enemmän ja vähemmän harjoitelleita. Toiset olivat treenanneet jo koko kesän, mutta se ei tahtia suinkaan haitannut:) Jos taas kerran saa kehua, niin eipä me oikeestaan paljon jäljessä muista olla:) Tosi hyvä, että on suurinpiirtein samantasoista, ettei ole mukana ketään huippuja (muuten tuntisi itsensä ihan tolloksi:)

Ensin rakennettiin rata ja se olikin aika pitkä. Radasta tuli seuraavanlainen: hyppy, hyppy, rengas, A, putki, kepit, puomi, putki, hyppy. Me jätettiin tuo A kokonaan väliin, koska sitä ei olla vielä harjoiteltu. Muutenkin Tea (kouluttaja) halusi ensin nähdä kuinka me osataan ja mentiinkin alkuun vain pätkissä rata. Hyvin kyllä muuten sujui Almalta paitsi että en ymmärrä mitä on tapahtunut, kun pelkää nyt puomiakin aivan vietävästi, eikä suostu menemään. Muutaman kerran koitettiin ja Alma vapisi kuin haavanlehti ja kun yritin ottaa syliin ja nostaa puomin päälle, niin tarrautui kynsillä mun olkapäistä kiinni niin lujaa kuin vain pystyi. Annettiin sitten olla ja katsotaan ensi kerralla uudestaan. Ihmetyttää, kun niin hyvin ne jo meni??

Mutta hyvin muuten treenit sujui Almalta (mulla on kyllä paljon oppimista vielä). Harmi vaan, kun tunnissa ei kyllä paljon kerkiä. Ensin radan rakentamiseen menee vartti, niin eipä siinä paljon aikaa koiraa kohti jää treenaukseen.
Mutta kaikenkaikkiaan hyvä mieli jäi ja Alma tuntui olevan intoo piukassa:)

Tokotreenit

Tänään aloitettiin sitten uusi tokokurssi sisätiloissa. Meitä oli paikalla 5 koirakkoa. Kaikki olivat hieman eritasoisia ja tällä kurssilla onkin tarkoitus, että treenataan jokaisen koiran tason mukaisesti. Eli jokainen saa henkilökohtaista opetusta oman toivomuksen mukaan niihin asioihin, joihin haluaa. Meillä oli kouluttajana tuttu ihminen Anne Vaskio, jolla ollaan käyty myös koirahieronnassa sekä ollaan oltu myös viime syksynä yhdellä Annen vetämällä kurssilla. Silloin Alma saikin Annelta nimekseen "blondi".

No niin siis tästä kurssista...
Ensin oli taas kyllä sellaista haistelua ja paikkojen tutkimista, eikä millään meinannut malttaa keskittyä muuta kuin sen aikaa, kun sai nakin:) (vähän liikaakin kiinnosti myös nakit). Alma on kyllä alkuun aina tosi malttamaton ja häsä (uusi paikka, uudet koirat), mutta ehkä se siitä taas rauhottuu, kunhan muutaman kerran ollaan käyty.
Aluksi treenattiin yhdessä paikallamakuuta. Alma malttoi kyllä jäädä paikalleen, mutta ei tosissaankaan pitkäksi aikaa, kun jo piti nousta pystyyn ja nuuskimaan. Sain käydä monta kertaa palkkaamassa. Ohjeeksi sainkin Annelta, että malttia vaan pitäisi saada enemmän. Hyvin jää, mutta ei malta pitkäksi aikaa:)

Sitten Anne asetteli lattialle kymmenkunta lelua hujan hajan ja koiran piti seurata kontaktissa siten, että ei kiinnitä huomiota leluihin. No kyllähän ne lelut ja nallet kiinnostaa.......:):)
Sitten oli luoksetulo lelujen keskeltä. No sehän meni ihan nappiin, Alma tuli kuin tuulispää luokseni, eikä vilkaissutkaan leluihin:)
Näitä kaikkia tehtiin siis yhdessä.

Sen jälkeen jokainen sai vuoronperään henkilökohtaista opetusta siihen asiaan, mihin itse haluaa. Me harjoiteltiin liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Sitä treenataan ja saatiin hyviä neuvoja niihin Annelta ja "kotiläksyä". Ruutu oli monella toiveena ja niinpä me otettiin myöskin se lopuksi. Sitä ei ollakaan harjoiteltu ja kun laitoin lelun keskelle ruutua, niin kyllähän se Alma sinne ruutuun hyvin ryntäsi.

Olin kyllä todella tyytyväinen tähän kurssiin!
NIIN ja kenelläköhän on se kerrostalon kokoinen ego?? Alma yritti välillä pomoilla Tanskandoggille:):)

Päivitystä Alman tilasta

Eilen illalla sain sitten tietää verikokeiden tulokset ja ONNEKSI niissä ei ollut mitään hälyttävää. Maksa- ja haima-arvot ym. joita otettiin olivat kaikki raja-arvojen sisällä. Ai että olen siis helpottunut, että ei mitään vakavaa ole. Almalla kuitenkin todettiin kohdunsuun tulehdus, jota nyt hoidetaan antibiooteilla. Tästä ilmeisesti sitten kaikki oireet johtuivat.

Antibiootti on jo ruvennut pureen ja Alma joi jo vettä ihan itse eilen illalla. Syöminen tapahtuu vielä lusikalla, itse ei kipostaan syö, mutta mielellänihän minä lusikalla ruokaa suuhun pistän:) Muutenkin se on piristynyt oikein huomattavasti. Eilisen päivän jo peuhasi ulkona monta tuntia kanssani, kun tein pihatöitä. Tänään on myös ollut pirteä ja juonut vettä itse:)

Nyt ei sitten onneksi tarvitsekaan mennä enää mihinkään testeihin:)
Joten onneksi taas kerran saadaan huokaista helpotuksesta ja toivon, että nyt ei tarvitse sitten pitkään aikaan nähdä eläinlääkäreitä:) Siellä on saanut ihan tarpeeksi tässä vuoden sisällä rampata!