lauantai 20. helmikuuta 2010

Tokoilua ja tukiopetusta

Torstain tokossa meitä olikin paikalla vain 3 koirakkoa ja koutsikin oli vaihtunut. Meitä kouluttikin tällä kertaa Tanja, joka myös harkkaa oman kultsunsa Daisyn kanssa samassa ryhmässä.
Otettiin ensin paikallaolo istuen, tätä ei olekaan ennen tehty, sekä myös paikkamakuuta. Sitten otettiiin merkin kiertoa. Laitettin merkki parin metrin päähän iitsestä ja pyydettiin koira kiertämään merkki. Aika äkkiä Alma hiffasi mistä on kyse ja ymmärsi kiertää merkin ennenkuin sai nakinpalan:)

Sitten treenattiin koiran kehon hallintaa. Eli koiran piti kiertää ohjaajan ympäri molempiin suuntiin sekä eteenpäin että pakittamalla. Kovin tuntui olevan vaikeeta tuo pakittaminen, mutta kyllä sitten muutamia kertoja onnistuttiin myös takaperin kiertämään:)

Otettiin myös kaukokäskyjä siten, että koira ei saanut liikahtaa yhtään paikaltaan noustessa istumaan tai mennessä maahan. Maahan menossa onnistuikin hyvin, mutta noustessa istumaan otti aina pari askelta taaksepäin.
Viimeiseksi otettiin vielä iloinen luoksetulo ja sehän sujuu:)

Iltapäivällä lähdettiin sitten taas agilityn tukiopetukseen.
Treenattiin ensin keppejä ja koitin nyt ohjata ilman käsiohjausta, mutta ei siitä oikein mitään vielä tullut. Mutta ei sekään asia kaukana ole, koska ei mun paljon tarvitse käsiä kuitenkaan käyttää:) Hyvin muuten kyllä pujottelee kepit.
Sitten otettiin taas tuo kauhea vempele eli keinu. Laitoin Alman taas ensin muutaman kerran puoliväliin keinua ja vain alastuloa treenattiin. No sitten koitettiin josko jo kiipeäisi itse koko keinun, mutta voi kauhistus: kynnet oli kun kissalla esillä ja raapi keinua ja tarrasi muhun kuin mikäkin peto:) Otettiin sitten uudestaan pari kertaa pelkkää alastuloa ja koitettiin uudestaan joko nyt kiipeäisi. Satu sanoi mulle, että älä hössötä vaan anna sen rauhassa yrittää niinkuin ei mitään ja JES yht´äkkiä se vaan meni koko keinun ylös alas, VAUTSI mikä hieno onnistumisen tunne:D Tosin keinun ei annettu rämähtää alas, vaan Satu piti keinun toisesta päästä kiinni ja laski sen nätisti alas. Kolme kertaa se sitten kiipesi hienosti keinun:) Näin tehdään nyt muutama kerta ja sitten pikkuhiljaa opetellaan siihen, ettei kukaan pidä keinun toisesta päästä kiinni.

Mutta siis taas jälleen kerran sain todeta, että kaikki on tainnutkin olla musta kiinni, ettei Alma ole uskaltanut keinua kiivetä, plääh.. Mä oon ollu niin hössö ja höpöttäny sille koko ajan, ettei mitään hätää, koita vaan, ei tartte pelätä jne........ Mutta nyt kun Satu sanoi, että älä hössötä, anna sen vaan mennä ja olinkin sitten ihan hiljaa vaan, niin hetihän se onnistui:):)

Niinhän nämä kaikki epäonnistumiset on tästä kömpelöstä ohjaajasta kiinni:(

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Höpö höpö, ei se ole ohjaajan vika jos haluaa koiransa parasta... mut kyl se kehonkieli on vaan niin tarkkaa nois puuhis. Joten tsemppiä vaan!!

Sanna kirjoitti...

Pienestä se joskus on kiinni, eikä niitä omia virheitä itse koskaan huomaa. Hyvä että nyt pääsitte keinuasiassa eteenpäin :)

Ens viikolla me tullaan Kamun kanssa tukariin myös :)