Perjantain agitreeneissä meitä oli taaskin vain kaksi koirakkoa, joten saatiin nytkin treeniaikaa runsaasti. Tea oli tehnytkin tosi mukavan ja haastavan radan jo valmiiksi. Mentiin rata ensin pätkissä harjoitellen takaakiertoa (vai miksiköhän sitä sanotaan?) sekä välistävetoa ja takaaleikkausta. Eli takaakierto oli sellainen, että seistiin itse hypyn takana ja koiran piti hypyn jälkeen kiertää ohjaaja takaa ja siitä suoraan taas seuraavalle esteelle. Ei meinannut moinen kuvio mennä sitten mitenkään pollaan. Helppoa tuntui olevan käsiohjaus ilman koiraa, mutta kun siihen tuli koira mukaan, niin voi luoja sitä räpellystä:) Kaikki näyttää niin helpolta, mutta ei se vaan sitä ole:) Mutta kun sitä muutaman kerran harjoiteltiin, niin menihän se minunkin kaaliini ja onnistuikin sitten jotenkuten. Takaaleikkauskin onnistui kerta heitolla ihmeen hyvin, olin aivan yllättynyt ja jäin paikalleni seisomaan ja ihmettelemään, kun Alma jo meni hypyn jälkeen putkeen:) Mutta nää taitaa olla niitä sattumia:)
Näiden ohjausharjoitusten jälkeen suoritettiin sitten koko rata ja sujui taas kyllä ihan yllättävän hyvin, siis meidän tasoon nähden:) Alma lukee kyllä mua kuin avointa kirjaa, joten kyllä meikäläisellä on vielä pitkä askel siihen, että osaan ohjata oikein ilman, että Alman tarttee tehdä mitään ylimääräisiä mutkia:)
Lauantain agitreeneissäkin meitä oli vain kaksi, joten kyllä nyt on saatu treenattua oikein kunnolla. Nyt harjoiteltiin sylikäännöstä (aivan outo minulle), takaaleikkausta, välistävetoa, kontakteja sekä keinua. Nyt tuli siis aivan uusi termi meikäläiselle, tuo sylikäännös. No menihän sekin sitten tajuntaan muutaman harjoituskerran jälkeen. Harjoiteltiin siten, että pyydetään koira tulemaan kohti ja siinä kohdalla koira ikäänkuin juuri tekee sylikäännöksen, kun heitetään nakki eteenpäin ja koira kääntyy palaamaan nakin perään.
Kontakteja treenataan Erjan tunneilla siten, että laitetaan targetti (jossa on nakki) alastulon päähän matolle ja sanotaan "ota", kun koiran etutassut ovat matolla ja takatassut jäävät vielä kontaktipinnalle. Tällöin koira automaattisesti pysähtyy kontaktille. Tuntuu menevän perille:)
(Huonosti sepustettuja nämä meikäläisen kuviot, kukaan ei varmaan ymmärrä mitä tarkoitan, mutta älkää välittäkö:)
Sitten tehtiin vielä pienimuotoista rataakin.Mutta tuo keinu on meille kyllä sellainen mysteeri, että en tiedä kuinka sitä pitäisi ruveta treenaamaan. Erja kovasti ihmetteli, mitä on tapahtunut, kun Alma sitä niin kauheasti pelkää. Mutta se on ollut alusta asti samanlainen sitä kohtaan, ennenkuin on päässyt sitä edes kokeilemaan. Mistä lie johtuu, mene ja tiedä, mutta toivottavasti jonain päivänä tuokin kammo poistuu. Ens torstaina taas tukiopetuksessa koitetaan:)
Mutta hyvät ja tehokkaat oli taas molempien päivien treenit:)
Näiden treenien jälkeen tuli taas sellainen tunne, että vois vaikka kokeilla taas möllikisojakin, mutta ans kattoo ny maaliskuussa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti