Kerittiin tunnin verran oleen kotona, kun lähdettiin uudelleen Hyvinkäälle ja nyt ohjattuihin agitreeneihin. Meidän ryhmään kuuluu neljä koirakkoa, kaksi tosi tosi pienikokoista vinttikoiraa, Irlanninterrieri sekä Alma.
Mimmi (kouluttaja) teki tosi pitkän, haastavan ja vaikean radan. Rata oli tosi mutkikas ja putketkin olivat ässän muodossa. Hypyt oli laitettu niin, että niiden välissä piti valssata sekä oikeelle että vasemmalle ja vielä piti kiertää takaa hypyt. Huh kuinka vaikeeta, ei meinannut ensin polla millään ymmärtää miten pitää ohjata niin, että koirakin sen ymmärtäisi. Mutta muutaman kerran kun sitä tahkottiin, niin jotain jäi takaraivoonkin ja vau mikä onnistumisen tunne siitä tuli:) Ehkäpä nämä asiat vielä jonain päivänä kolahtaa:)
Rata oli hyppy, hyppy, kepit, hyppy, putki, hyppy, hyppy, hyppy, muuri, pussi, hyppy, hyppy, puomi, hyppy, putki, putki, hyppy.
Yllättävän hyvin kyllä sitten sujui koko rata meidän tasoon nähden:)
Tällä kertaa innostuksen aihe oli puomi:) Sitä kiipesi taas tosi monta kertaa, aina kun silmä vältti:) Eli nämä kiipeilytelineet ovat nyt Almalle huippu juttu:)
Tunti oli siis tosi tehokas ja olen tyytyväinen, että lähdin mukaan näihinkin treeneihin:) Ja täytyy vielä todeta, että tämä Hyvinkään halli on tosi hyvin varusteltu ja iso.
Ihme ja kumma, mutta Almalla riittää virtaa vielä näin illallakin, vaikka on koko päivä agiliidelty:) (emännällä sen sijaan ei)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti