Tokotorstai

Olin tässä viikolla jo huolestunut, kun meillä on menty rutkasti takapakkia tokoilussa. Viime viikon treenit kun olivat sitä sun tätä ja kotitreenailussakaan ei ole kehumista ollut. Ennen sentään on kotona aika hyvin sujunut, mutta esim. eilen kun harjoiteltiin, niin ei viitsinyt kertaakaan edes maahan mennä. Istua möllötti vaan ja tuijotti mua suoraan silmiin "onks pakko, jos ei huvita" tyyliin:)

Ajattelinkin tänään mennessämme treeneihin, että minkähänlainen show siitä taas tulee, mutta eipä ne niin huonosti menneetkään.
Aloitettiin taas paikkamakuulla. Menihän se maahan ja oli jopa vähän aikaa paikallaankin. Olin kyllä aivan lähellä ja palkkasin monta kertaa, mutta pääasia että malttoi pysyä siinä. Olin aivan varma, että maahan ei mene, mutta onneksi olin väärässä:)

Tehtiin myös nopeita maahanmenoja. Ei pelkästään sivulla seuraten, vaan käveltiin edestakaisin ja yht´äkkiä käsky maahan. Tämähän sujuikin tosi mallikkaasti, eikä mitään ongelmaa maahanmenossa tänään:) Tässä nopeudessa se on aina hyvä ollutkin.
Sitten oli myös tokohyppy ja sehän meiltä sujuu kuin rasvattu.

Mutta mutta munhan tonne koulunpenkille pitäis mennä:) Sain nimittäin tänään (taas) tosi paljon noottia kouluttamisestani:)

Olen liian hätäinen, annan palkan väärässä kohtaa, kädet on taskussa koko ajan hamuilemassa namia ja plaa plaa plaa:) Ja ihan aiheesta Anne huomauttikin. Näistä samoista asioista on mulle monta kertaa ennenkin sanottu. Eikä vaan oo siis menny oppi perille. Ei siis oo ihme, ettei ne opit mee koirallakaan perille:)

Siis munhan tässä pitää ruveta vähän tarkemmin kattoon peiliin ja ottaa opista vaarin:) Turhaa mä Almaa oon moittinut:)

Elämä on:)