perjantai 17. huhtikuuta 2009

TAAS lääkärissä

Tiistain lääkärissäkäynnin ja anaalirauhasten tyhjennyksen jälkeen kuvittelin, että Alma piristyisi ja elämä alkaisi taas maistumaan sille, mutta katinkontit! Ajoittain oli jo pirteyttä havaittavissa, varsinkin ulkona, mutta sitten keskiviikkoiltana tuli takapakkia ja muuttui yhä enemmän apaattisemmaksi eikä siis vieläkään mitään syönyt. Ja ulostaminen on ollut tosi vaikeeta jo pitemmän aikaa...

Eilinen aamu olikin sitten kauhistus itsellenikin, kun ei edes pissalle enää noussut. Yritin houkutella vaikka miten, mutta ei nostanut edes päätään, katseli vain sängystä surkean näköisenä. Sain sitten vihdoin sen ulos ja pissasi kyllä, mutta sitten kovaa takaisin sisälle ja sänkyyn uudestaan. Mutta tabletit jäivät kyllä ottamatta, en viitsinyt kiusata...

Huolestuin todella ja tilasin oitis uudelleen lääkärin. Sainkin ajan heti iltapäivälle.

Vastaanotolla sitten Alma aristeli ristiselän painelua ja se rauhoitettiin ja otettiin maksa- ja munuaisarvot sekä perusverenkuva, joka onneksi oli normaali. Muista arvoista lupasi lääkäri tänään soitella, mutta todennäköisesti ei mitään hälyttävää ole.

Alman rakko ja kohtu tutkittiin ultraäänellä, eikä niissäkään ollut muutoksia. Vatsa- ja rintaontelosta sekä lannerangasta otettiin röntgenkuvat.

Vatsaontelossa ei havaittu epänormaalia lievää ummetusta lukuunottamatta. Eli siis suoli on täynnä paskaa! Näkyi hyvin röntgenkuvassakin:) Ei myöskään rintaontelokuvassa havaittu poikkeavaa.

Sen sijaan lannerangassa L6 nikama on alempana kuin muut nikamat ahtauttaen selkäydinkanavaa. Eli siis koiralla on 7 nikamaa ja tämä 6. nikama on juuri ristiselän kohdalla, josta Alma aristeli kun sitä paineltiin. Tämä saattaa aiheuttaa hermokipua, joka vaikeuttaa ulostamista. Eli kun Alma yrittää ponnistella kakkaa ulos, niin se nikama painaa hermoon ja tietenkin aiheuttaa kovaa tuskaa! Ei siis ihme, ettei ole saanut paskottua!

Mutta todella helpottunut olen, ettei mitään vakavaa ole kuitenkaan!!!

Nyt vaivaa sitten hoidetaan kipulääkityksellä ainakin kuukauden ajan ja tarvittaessa myös peräruiskeella. Onneksi sain kipulääkkeen nesteenä, kun pyysin, ettei tarvitse sen kanssa taistella:)

Myös koirahierojaa suositeltiin, jotta selkälihaksisto pysyisi jatkossa kunnossa. Ajattelinkin kyllä sitten tilata jossain vaiheessa sellaiselle ajan.

No eilinen ilta olikin vielä tosi surkea, tottakai kun oli vielä aivan pökkyrässä. Ja kipujakin varmaan oli paljon, koska uikutti vähän väliä. Sääliksi kävi!

Mutta tämä aamu vaikutti jo tosi lupaavalta. Nousi nimittäin samaan aikaan ylös kuin minäkin ja oli pirteällä päällä. Oli ulkonakin jo aikamoinen vauhtiveikko - paino niin pirun lujaa pihaa ympäri tukka takana:) Mutta mutta - se syöminen... ei vielä ainakaan mitään syönyt. Nyt täytyisi vielä se saada kuntoon, niin näyttäisi taas hyvältä.

Toivotaan, että vielä illallakin on yhtä pirteä ja Alma olisi taas entisenlaisensa ilopilleri ja rasavilli kuten ennenkin:)

NIIN ja tietenkin meillä sitten meni taas kaikki suunnitelmat myttyyn, kuten ennenkin on käynyt:( Eilen nimittäin oli ne Möllikisat, joihin oltiin ilmoittauduttu, mutta eihän niihin tietenkään päästy. AINA tulee jotain harmeja, kun johonkin yritetään mennä. Pari kertaa on jo aiemmin jouduttu keskeyttämään tokokurssit, kun on juoksut alkaneet ja nyt sitten tämä. Mutta tietty se on pääasia, että saan Alman kuntoon, möllikisoja tulee ja menee:)

Eikä siinä vielä kaikki - näppis hajos illalla, ei voi mitään kirjoittaa - ei puhu ei pukahda. Hiiri kyllä toimi, mutta eihän sillä pelkästään mitään tee! Että sekin vielä! Nyt täytyy tänään mennä ostaan uus näppis ja hiiri. En osta enää langatonta, koska tuntuu, että ne tökkii aina...

Mutta sellanen epäonnen viikko on tämä ollut!

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Kylläpä teillä on taas ollut vastoinkäymisiä... Onneksi Alma voi jo paremmin.

Sanna kirjoitti...

Voi ei. Alma raukka :(
Varmaan oli teillä kamala huoli... :(

Niin, ja mielellään tullaan teidän agilitykentälle treenaamaan. Voidaan pitää vaikka omat möllikisatkin :-D